Saarna Mommilan kirkon 120-vuotismessussa Hausjärvellä loppiaisena 6.1.2025

Evankeliumi Matteus 2:1–12

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:

– Sinä, Juudan Betlehem,
et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
sillä sinusta lähtee hallitsija,
joka on kaitseva kansaani Israelia.”

Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

 

Missä se kuningas on, kysyivät tietäjät. Mistä se lapsi löytyy? Ehkä meiltä ei keneltäkään ole ollut lapsi hukassa, mutta silti tietäjien kysymys on tuttu. Mistä löytyy se, mitä olen hakemassa?

Minulle tuntuu käyvän yhä useammin niin, että olen kotona laskenut kädestäni jotain tuiki tavallista voidakseni hoitaa jonkin toisen asian. Olen jättänyt vaikkapa puhelimen tai avainnipun tai bussilipun tehdäkseni hetken jotain tärkeämpää, laittaakseni vaikka takin naulaan tai siirtääkseni jotain muuta toisella paikalle. Sitten lähdenkin johonkin ja olen unohtanut, mitä jätin ja minne. Vasta jonkin ajan kuluttua alan kuumeisesti etsiä, missä se puhelin nyt onkaan. Kierrän taloa, kuljen alakerrasta ylös ja eteisestä makuuhuoneeseen pyöritellen päätäni. Etsiminen on vaivalloista ja saattaa kestää kauankin. Mutta kuinka ollakaan, sitten etsitty asia tupsahtaa aivan nenäni eteen jossain ihan ilmeisessä ja selvässä paikassa. Jos sinulle käy näin, niin lohdutan: tämä ei ole muistisairauden merkki vaan tuiki tavallista arkielämää. Jotkin asiat vain ovat työläitä etsiä, mutta yllättävän helppoja löytää.

Idästä tulleet tietäjät olivat oman aikansa oppineita tähtitaivaan tuntijoita, vaikka heille tähtitiede nykypäivän merkityksessä olikin tuntematon. Taivaankappaleiden liikkeitä he kuitenkin osasivat havainnoida ja niiden äärellä ihmetellä, mitä ne ovat ja mitä ne merkitsevät. Luonnolliselta tuntui ajatella, että niiden välityksellä Jumala puhuu ja ilmoittaa jotain sellaista, mikä täytyy osata tulkita.

Tietäjät olivat oikeilla jäljillä, lukivat taivaan merkit oikein ja ymmärsivät, että suuri kuningas oli syntynyt ei ainoastaan juutalaisille vaan myös heille. He tuskin lähtivät kumartamaan juutalaisten kuningasta – sellaisenhan he tapasivat Jerusalemissa Herodeksen palatsissa – vaan he etsivät sellaista Kuningasta, jonka valtaan taivaan tähdetkin osoittavat, kun niitä oikein silmin katsoo.

Luomakunta puhuu Luojasta. Tiede ei poista Jumalaa kuvasta, vaan päinvastoin voi johdattaa tuntemaan häntä. Niin tähtitaivaan mittaamattomat suhteet kuin kaikkeuden pienimmät hiukkaset ja maailman perusvoimat antavat jatkuvasti uutta ihmeteltävää. Katsoi sitten kosmokseen tai mikrokosmokseen, edessä on aina uusia arvoituksia, jotka pala palalta selviävät ja jäsentyvät yksi tiedonmurunen toiseen. Se, että ihminen kykenee tutkimaan ja ymmärtämään maailmankaikkeutta, kertoo, että hänessä itsessään on jotain, joka yhtyy jumalalliseen järkeen ja ymmärrykseen. Hän on osallinen samasta loogisuudesta, joka läpäisee koko todellisuuden ja jossa koko maailma luotiin.

Johanneksen evankeliumin alussa sanotaan: Alussa oli Sana – Kaikki syntyi Sanan voimalla. Tuo Sana on kreikaksi Logos, ja se tarkoittaa paitsi puhuttua sanaa, myös kaiken läpäisevää järkevää prinsiippiä. Siitä tulee sana logiikka, samoin kuin kaikkien tieteenalojen nimiin sana logia, oli sitten kyseessä biologia tai teologia. Johanneksen alkusanoissa se tarkoittaa myös Jumalan Poikaa, ikuista Sanaa isolla alkukirjaimella. Tieteet ovat Jumalan lahja ihmiselle. Tutkimalla kaikkeutta ihminen ymmärtää lainalaisuuksia ja löytää myös oman paikkansa ja tehtävänsä Jumalan maailmassa.

Mutta kun tietäjät saapuvat Pyhälle maalle, he eivät pääse Kuninkaansa luo pelkällä tähtien tutkimiselle ja inhimillisellä viisaudella. He tarvitsevat Raamatun sanasta tarkemman osoitteen: Juudean Betlehem. Sieltä löytyy tuo vastasyntynyt. Ja katso: tämän jälkeen tähti johtaa heitä ihmeellisellä tavalla, ei enää taivaalle nousseena viittauksena vaan edellä kulkevana tien näyttäjänä.

Jeesuksen löytämiseen tarvitaan erityistä ilmoitusta. Luomakunta todistaa Jumalasta, mutta hänet voi tulla tuntemaan vain, kun hän itse näyttää tien, vaikka sitten ihmeellisen tähden välityksellä. Etsiminen voi olla työlästä ja vaikeaa, mutta löytäminen on helppoa, sillä Jumalan sanaa uskossa kuunnellessa kaikki on Kristukseen osoittaessaan kirkasta ja ilmeistä ja yhtäkkiä nenämme edessä.

Tietäjät luonnollisesti hakivat uutta kuningasta kuninkaan palatsista. Mutta hän olikin pienessä talossa, yksinkertaisen perheen poika, joka lepää köyhällä vuoteella. Sellaisesta paikasta olisi vaikea etsiä kuningasta, mutta sellaisesta tämä Kuningas löytyy. Vaikea etsiä, mutta helppo löytää. Ei löydy inhimillisellä päättelyllä, joka etsii Jumalaa korkeudesta, kunniasta ja loistosta. Mutta Jumala löytyy pienuudesta, heikkoudesta, vähäisyydestä; jopa häväistyksestä, kärsimyksestä ja kuolemasta. Se oli tuon seimeen syntyneen Kuninkaan tie. Hänet voi heikko ihminen löytää, kun vain painaa päänsä nöyrästi alas Kristuksen heikkouteen. Siinä hän on, kun katsot alas – kätkeytyneenä pienuuteen, suostuneena vähäisyyteen voidakseen olla koko ihmiskunnan Palvelija ja Pelastaja.

Meidän aikamme väkivallalla hallitsevat Herodekset, olkoot miten suuria ja voimakkaita tahansa, nousevat ja putoavat. Mutta tämä Kuningas hallitsee valtaistuimeltaan jatkuvasti lukemattomien ihmisten sydämessä. Hän pysyy, koska hän suostuu heikkouteen ja pienuuteen.

Samasta ihmeestä kirjoitti myös apostoli Paavali tänään kuullussa Efesolaiskirjeen kohdassa. Hän puhui Jumalan suunnitelmasta, salaisuudesta, joka nyt on hänelle ilmoitettu ja jonka efesolaisetkin jo ovat häneltä saaneet kuulla. Tätä pelastuksen salaisuutta eivät ihmiset olleet saaneet kuulla ennen kuin sen Kristus ilmoitti. Nyt sen saavat omistaa kaikki, jotka etsivät Jumalaa seimen lapsesta. Hänessä kaikki luotiin ja hänessä, elävässä Sanassa, Jumalan kaiken läpäisevä loogisuus huipentuu.

Tämä sanoma on kaikunut jo 120 vuotta Mommilan kirkossa, alkuaan kartanon rukoushuoneessa, sittemmin Lammin ja nyttemmin Hausjärven seurakunnan kyläkirkossa. Siihen me myös liitymme ja vastaamme yhtymällä uskontunnustukseen. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 1700 vuotta Nikean kirkolliskokouksesta, ja juhlavuoden kunniaksi piispainkokous suosittelee, että seurakunnissa käytettäisiin Nikean tunnustusta jumalanpalveluksissa ainakin kerran kuussa ja varsinkin suurempina juhlapyhinä, kuten nyt loppiaisena.