Saarna metodistikirkkojen kanssa tehdyn sopimuksen 11-vuotisjuhlassa Helsingin metodistikirkossa 14.12.2021

Evankeliumi Matteus 11:2–10

 

Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Jeesus vastasi heille: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:

Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät,
spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,
kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.
Autuas se, joka ei minua torju.”

Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:

”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu:

– Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi,
hän raivaa sinulle tien.”

 

Hyvät ystävät, sisaret ja veljet Kristuksessa. Luterilaisina ja metodisteina me vietämme sopimuksemme juhlaa tilanteessa, jollaista emme vuosi sitten arvanneet. Emme päässeet kymmenvuotisjuhliin, mutta arvelimme, että vuoden kuluttua asiat ovat paremmin. No, niinhän ne ovat, mutta vain osaksi.

Förra år kunde vi inte ana att vi ännu idag måste leva under olika restriktioner. Men i alla fall ville vi fira tioårsfesten av vårt avtal, även om den nu blev elvaårsfest. Idag har vi slutligen kunnat komma tillsammans för att fira gudstjänst som lutherska och metodistiska kristna. Vi vill höra Guds ord tillsammans, be Gud tillsammans och möta Herren Kristus i sin heliga nattvard tillsammans. På det sättet blir det hörbart, synbart och beröringsbart att vi tillsammans hör till den ena och samma skara av Jesu lärjungar.

”Hän raivaa sinulle tien,” sanottiin evankeliumissa. Kuka on tuo tienraivaaja? Ketä kutsutaan Jeesuksen edellä kulkijaksi? Johannes Kastaja valmisti tietä Jeesukselle. Hän sai tehtäväksi olla tienraivaaja, joka kuulutti Jumalan valtakunnan olevan tulossa. Hän ennakoi sitä, mikä oli Jeesuksessa tuleva esiin. Hänen tehtävänsä oli osoittaa Jeesuksen olevan Jumalan valitsema ja lähettämä.

Johannes Döparen, Kristi förlöparen. Johannes’ uppdrag var att förbereda vägen för Jesus att komma med sitt budskap om Guds rike. Och Jesus kommer, tar emot dopet i Jordan av Johannes, och börjar sin mission efter att Johannes har pekat på honom som Guds Utvalda. Jesus börjar att vandra rund i landet och predika förbättring och avsägelse av synder. Han botar de sjuka och driver ut demoner. Tiotals, och även hundratals människor börjar följa honom, ty de har berörts av Guds kärlek. Gud har gjort dem delaktiga i den förändring som hans rike betyder i människolivet och i hela samhället. Men vad händer det med Johannes, som också predikade detsamma budskap om förbättring för Guds rikes skull? Jo, Johannes hamnar i fängelse. Vad är det för ”Guds välde” i världen?

Kun Johannes on heitetty vankilaan, häntä alkaa epäilyttää. Tuleeko tästä mitään? Onko tuo Jeesus Messias, vai pitääkö toista odottaa? Jos hän on Jumalan valitsema, miksi minä joudun virumaan täällä? Jos on jo kirves pantu puun juurelle, eikö olisi nyt aika alkaa sitä heiluttaa, Jeesus? Saata nyt voimaan se oikeudenmukaisuus ja väärin vangittujen vapautus, jota Jumalan valtakunta merkitsee!

Mutta Jeesus tyytyy lähettämään Johannekselle viestin, jossa hän viittaa Jumalan valtakunnan merkkeihin. Ne ovat tällaisia: sairaat paranevat, sokeat näkevät, kuurot kuulevat, köyhät saavat hyviä uutisia ja jopa kuolleet herätetään. Siinä on aikain merkkejä, jotka puhuvat puolestaan. Mutta nämä merkit pitää uskoa Jumalan työtavoiksi saattaa valtakuntansa voimaan. Jumala ei käytä pakkovaltaa, hän ei paljasta mahtiaan eikä tule kaikkivaltiutensa voimalla ihmisiä kääntämään. Hän valitsee pienuuden ja heikkouden. Mutta vaikka muutos onkin ehkä hidas ja monilta huomaamaton, se on kuitenkin tapahtumassa. Jeesus tuo valtakuntansa ihmisten luo yksi kerrallaan. Siihen tehtävään tarvitaan koko Jeesuksen opetuslapsijoukkoa. Meitä tarvitaan kaikkia, sillä mekin kohtaamme ihmisen yksi kerrallaan.

Sitä tarkoitusta varten Jumala on kutsunut myös meidät luterilaisina ja metodisteina. Meidän tehtävämme on osallistua Jumalan valtakunnan tulemiseen. Siksi kirkkomme ovat tehneet sopimuksen. Meidän keskinäinen yhteytemme palvelee Kristuksen evankeliumin julistamista. Sopimuksemme voi näyttää pieneltä ja jäädä monilta huomaamatta, mutta sillä on suuri merkitys meille Kristuksen omina. Yhteinen todistuksemme uskostamme kertoo siitä, että Jumala uudistaa meitä ja meidän seurakuntiamme.

Our agreement as Lutherans and Methodists witnesses to our common faith in Jesus Christ. It brings us into a closer fellowship with one another. Our unity in faith and mission points to the very unity of God and to the mission of God. I quote the agreement, called Partakers in Christ, signed in 2010, para. 108: Being based on the work of the triune God to recreate the world, the Church is also part of the mission that God has in his different persons. The Father sent his Son and the Son prays to the Father to send his Holy Spirit to the Church. The Church proclaims the gospel of Christ through words and deeds. Its focus is not a timeless notion, but the Lord who has sent the Church is the living and active incarnate God: ”That which was from the beginning, which we have heard, which we have seen with our eyes, which we have looked at and our hands have touched—this we proclaim concerning the Word of life.” (1 John 1:1)

God sent his only Son to be born human. In a short time, we once again celebrate the joyous feast of the nativity of Jesus. He came as a child, as small and weak as any of us, but he came to be God with us, to be our Savior, to become a full atonement for our sins, and to lead us into eternal life by being raised from the dead. He has conquered all powers of evil, and he sends us as his Church to take part in the great mission God is carrying out. That makes us partakers in preparing the way, too, in a bit like manner John the Baptist had as his task. Truly, it is not just one or two, who are called to make way for God’s reign. It is us all, who are called, blessed, and sent to proclaim the Good News in the power of the Holy Spirit.

Gud har sänt sin enda Son till världen. Inom kort tid ska vi igen fira hans födelsefest i våra kyrkor och i våra hem. Må denna jultid bli oss en tid av andlig närhet med varandra och med Gud. Må den bli en tid av delaktighet i Kristus och hans mission. Jesu födelse som ett litet barn betyder ju att vi som människor blir delaktiga i Guds mission. Vi blir delaktiga i Guds mission inte bara som enskilda kristna eller som avskilda kyrkor, utan som en kyrka i Jesus Kristus. Vårt luthersk-metodistiska avtal uttrycker detta redan i sin början. Jag citerar dess inledning: Vår relation till Kristus, till varandra, samt till vårt vittnesbörd om honom hör samman och är olika sidor av samma frälsningsplan.

Jumala on lähettänyt Poikansa syntymään ihmiseksi tehdäkseen meidät osallisiksi pelastuksen lahjoista. Hän tekee meidät osallisiksi Kristuksesta. Mutta hän tekee meidät myös samalla osallisiksi jumalallisesta tehtävästään kuuluttaa hänen valtakuntansa tulemista sanoin ja teoin. Siinä tehtävässä emme ole yksin. Meistäkin tulee tienraivaajia Johannes Kastajan tapaan. Meidän keskinäinen yhteytemme luterilaisina ja metodistisina kristittyinä palvelee suurta tarkoitusta. Siksi yhdymme nyt uskontunnustukseen.