Täysi toivo Kristuksen ilmestyessä

Rakkaat kristityt, juhlapyhän viettäjät. Tänä toisena adventtisunnuntaina on Kangasalan seurakunnalla aihetta kiitokseen ja esirukoukseen, kun virkaan asetetaan uusi kirkkoherra. Kirkkoherra johtaa seurakunnan hengellistä elämää ja toimintaa. Hän vastaa siitä, että Jumalan sanaa julistetaan ja opetetaan puhtaasti, että sakramentit hoidetaan oikein ja että huolehditaan diakoniasta, lähetystehtävästä, sielunhoidosta ja kristillisestä kasvatuksesta. Kirkkoherran on pidettävä seurakunnan muiden työntekijöiden sekä luottamushenkilöiden kanssa huolta siitä, että kaikki tapahtuu hyvässä järjestyksessä ja Jumalan tahdon mukaan.

Adventin aika kääntää katseen tulevaan. Valmistaudutaan jouluun ja odotetaan päivää, jolloin Herra Kristus saapuu pienenä lapsena. Päivän Raamatun kappaleet viittaavat kuitenkin eteenpäin aina siihen hetkeen, jolloin kaikki aika päättyy ja Kristus lupauksensa mukaisesti palaa takaisin, ei enää heikkona seimen lapsena vaan kaikkivaltiaana kuninkaana. Tämän pyhäpäivän vanha suomalainen nimi on Kristuksen kunniallinen tuleminen, minkä sille latinan pohjalta muotoili Turun piispa Eerik Sorolainen hieman reilut neljäsataa vuotta sitten.

Sorolainen kirjoitti saarnakirjassaan tämän pyhän kohdalla lopun ajan merkeistä, joihin hän laski myös muutokset vesissä, seuraavalla tavalla: ”cusa ennen owat olleet cosket/ sijnä on cuiwa/ ia nyt cosket owat sijnä/ cusa eij ikänäns ole coskea ennen ollut/ iotca kaicki todistawat että se wijmeinen päiwä on läsnä/ ia itzecukin mahta hänens sihen walmista” (Postilla 1621). Sorolaisen silmien edessä oli joitain vuosia aiemmin Kangasalla tapahtunut Sarsankosken kuivuminen ja Iharinkosken syntyminen, kun järvien laskusuunta maan kohoamisen vuoksi yhtäkkiä muuttui. Käsittämätön mullistus! Selvästi loppu oli lähellä. Tosin ei sittenkään ihan niin lähellä, kuin tuolloin arveltiin. Monet sukupolvet ovat tuonkin jälkeen saaneet Kangasalla vaihtua ja viettää aina uutta adventtia.

Monet ovat myös kirkkoherrat vaihtuneet. Tänään virkaan asetettava Markku Viitala lienee sarjassa jo 35., kun lasketaan seurakunnan itsenäistymisestä 1300-luvulta alkaen. Heillä on aina ollut sama vastuu, vaikka käytössä olevat resurssit ja työtavat ovat muuttuneet. Viime kädessä välineet ovat kuitenkin samat: Jumalan sanan julistus ja pyhien sakramenttien toimittaminen. Nyt työtä tehdään monien ammattilaisten ja vapaaehtoisten kanssa, vastuuta niin hallinnosta, taloudesta kuin johtamisesta on jaettu useille. Samalla kun joistain asioista ei ole enää huolta, tilalle on tullut toisia. Vaikka historiasta voi ammentaa luottamusta ja levollista varmuutta, tulevaisuus on aina avoin ja tuntematon.

Sinulla, Markku, on kuitenkin hyvät edellytykset hoitaa virkaasi menestyksellisesti. Olet hankkinut papinviran kokemusta useissa tämän seudun seurakunnissa ja toiminut täälläkin jo kirkkoherran viransijaisena. Olet osoittanut selkeää ja rauhallista johtamista, jossa annetaan toisille tilaa ja arvostetaan heidän ajatuksiaan ja osaamistaan.

Tärkeää on kuitenkin, että näet työsi hengellisenä johtamisena. Kirkkoherralta vaaditaan kokonaiskuvan hallintaa, päältä katsomista ja sen pitämistä selkeänä mielessä, mikä kirkko on ja mikä on sen tarkoitus Kristuksen suuressa tehtävässä maailman pelastukseksi. Seurakunta julistaa evankeliumia sanoin ja teoin ja niin valmistaa tämän paikkakunnan ihmisiä Jumalan valtakunnan koittamiseen.

Tänään luetaan Raamatusta apostoli Pietarin sanat, jotka sopivat hyvin kirkkoherralle: ”Vyöttäytykää, olkaa raittiit. Pitäkää ajatuksenne kirkkaina ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.” (1.Piet. 1:13) Vyöttäytyminen tarkoittaa kirjaimellisesti vaatteiden päälleen pukemista. Uusin raamatunkäännös lausuu tässä: ”Olkaa valmiina lähtöön.” (Piplia 2020) Uusi virka on uuteen tehtävään vyöttäytymistä. Ehkä Pietari ajatteli tässä niitä sanoja, jotka Herra oli hänelle sanonut antaessaan hänelle tehtävän kaitsea hänen lampaitaan: ”sinut vyöttää toinen ja vie sinut” (Joh. 21:18).

Sinut, Markku vihittiin papiksi vähää vaille 23 vuotta sitten, loppiaisena 2002. En tiedä, mitä tuosta tilanteesta muistat, mutta se oli vyöttämisen ja pukemisen juhla. Sait Kristuksen ikeen harteillesi ja messukasukan yllesi. Kuinka ollakaan, otin silloin itsekin osaa sinun vihkimiseesi. Toimin silloin tuomiokapitulin asessorina. Nyt saan toisen kerran apostolisen perinteen mukaisesti laskea käteni sinun pääsi päälle ja siunata sinut rukouksin. Olkoon Pyhä Henki sinun viisautenasi ja voimanasi. Niin sinulla myös on täysi toivo siinä armossa, jonka Kristus ilmestyessään antaa.

Kangasalan seurakunta on kutsunut sinut kirkkoherran virkaan, ja tuomiokapituli antanut sitä varten viranhoitomääräyksen. Pyydän nyt notaaria lukemaan viranhoitomääräyksen.