”Tämän täytyy olla se profeetta.”

Saarna kirkkoherra Vesa Parikan sekä diakonissa Terhi Hakala-Vappulan virkaanasettajaisissa Ypäjän kirkossa 11.10.2015

 

Evankeliumi Joh. 7: 40–52
Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: ”Tämän täytyy olla se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Hän on Messias.” Mutta toiset epäilivät: ”Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.” Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi.
    Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: ”Miksi ette tuoneet häntä?” Miehet vastasivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään – kirottuja kaikki!” Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: ”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.” Mutta toiset sanoivat hänelle: ”Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.”

 

Tämän täytyy olla se, jota me olemme odottaneet! Näin innokkaasti ottivat eräät ihmiset vastaan Jeesuksen kuultuaan hänen puhettaan. Tässä on nyt Messias, mies, joka johdattaa meidät tulevaisuuteen!

Sopivatko nämä sanat tähän päivään, kun asetetaan virkaan uusi kirkkoherra? Vai syyllistytäänkö liioitteluun ja kohtuuttomiin odotuksiin? Ypäjän seurakunta sai kesäkuussa ottaa vastaan Vesa Parikan uutena kirkkoherranaan. Talvella käytyä vaalia edelsi ainakin vaalisaarna, jolloin ypäjäläiset saivat kuulla ehdokkaita. Ehkäpä jo sen perusteella oltiin valmiita valitsemaan juuri tämä mies.

Mutta aivan messiaanisia odotuksia ei koskaan kannata kohdistaa kirkkoherraan, vaikutti hän miten hyvältä tahansa.

Mutta aivan messiaanisia odotuksia ei koskaan kannata kohdistaa kirkkoherraan, vaikutti hän miten hyvältä tahansa. Joskus näkee politiikassa ja valtioiden johtajina henkilöitä, joihin kohdistetaan suorastaan kultillista palvontaa. Johtajan puheesta imetään kaikki sanat kuin jumalallisena viisautena. Häneen kohdistetaan suuria odotuksia ja häntä seurataan lähes kritiikittömästi, joissain tapauksissa ainakin siitä syystä kyseenalaistamatta, koska ketään parempaakaan vaihtoehtoa ei ole. Vaaleihin käytäessä suosikkiehdokasta hehkutetaan erilaisissa ylistyspuheenvuoroissa, ja äänestäjissä viritetään suoranaista kansanliikettä. Massojen hyppyyttämiseen pyrkivää hypetystä eli liioitteluun menevää ehdokkaan kehumista levitetään sosiaalisen ja muun median välityksellä ja koetetaan saada ihmiset enemmän tai vähemmän kriitikittömästi liittymään kannattajakuntaan. Toinen nimi tällaiselle mainostukselle on populismi – sitä tosin ei aina tunnisteta sellaiseksi, harvemmin ainakaan innokkaan kannattajakunnan keskuudessa.

Mutta tästä tuskin oli kysymys Ypäjän kirkkoherranvaalissa. Pikemminkin rauhallinen hämäläisseurakunta täällä valitsi kirkkoherran tyynin mielin tulevaisuuteen katsoen. Täällä elellään rauhassa, mutta silti täälläkin ovat omat haasteensa; samat haasteet ovat seurakunnissamme maalta kaupunkiin. Tutustuin niihin täällä puoli vuotta sitten piispantarkastuksessa. Silloin odotettiin kirkolliskokouksen tekevän päätöksen seurakuntayhtymiin siirtymisestä, mutta niin ei toukokuussa kuitenkaan käynyt. Nyt on sen vuoksi pohdittava, millä tavoin Ypäjän seurakunta tiivistää yhteistyötään naapureiden kanssa.

Nyt on sen vuoksi pohdittava, millä tavoin Ypäjän seurakunta tiivistää yhteistyötään naapureiden kanssa.

Kirkon kaikilla seurakunnilla on sama tehtävä, jakaa Jumalan rakkautta sanoin ja teoin. Se tapahtuu niin seurakunnan työntekijöiden kuin sen kaikkien jäsenten toteuttamana. Tänään asetetaan virkaan uusi kirkkoherra ja siunataan virkaansa diakonissa, jotka kantavat oman vastuunsa, kun Ypäjän seurakunta käy kohti tulevaisuutta.

Ypäjäläisten mielessä saattaa kuitenkin olla odotuksia, joiden taustalla väikkyy muisto menneistä ajoista. Täällä muistetaan hyvin pitkäaikainen kirkkoherra ja toivotaan, että myös uusi kirkkoherra pitkään ja antaumuksella palvelisi seurakuntaa. Samalla on kuitenkin selvää, että jokainen uusi pappi ja uusi diakonissa on aina oma persoonansa ja elää omaa elämäänsä. Jokainen hoitaa tehtäviä omalla tavallaan, eikä kenenkään tarvitse olla toisen kopio eikä kulkea samoja latuja edeltäjiensä kanssa, vaikka virka on sama ja tehtävät ovat pitkälti samat.
Ainakaan ei pidä kirkkoherran kohdistaa sellaisia messiaanisia toiveita, joita oli sen sijaan oikein ja kohtuullista asettaa Jeesukseen. Hänhän oli Jumalan Poika, ja siksi hänen opetuksensa oli toisenlaista kuin oppineimpienkin seurakunnan johtajien. Hänellä oli valta, häneen puheessaan oli voima. Hän vakuutti kuulijansa pelkällä sanan voimalla. Hän veti puoleensa, hänen sanansa synnytti uskoa ja halua seurata häntä. Jopa ne agentit, joita hänen vastustajansa olivat lähettäneet häntä pidättämään, alkoivat epäröidä eivätkä tohtineet ottaa häntä kiinni. Näin voi Jumalan sana omalla voimallaan kääntää myös sellaiset, jotka kuvittelevat olevansa varmoja sen merkityksettömyydestä.

Näin voi Jumalan sana omalla voimallaan kääntää myös sellaiset, jotka kuvittelevat olevansa varmoja sen merkityksettömyydestä.

Kun nämä Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat tyhjin käsin takaisin, ylipapit ja fariseukset paljastivat oman ylimielisyytensä ja tekopyhyytensä. He halveksivat niitä, jotka uskoivat – he haukkuivat tavallisen kansan kirotuksi, koska se niin helposti kääntyi kuuntelemaan tuota uutta opettajaa. Itseään he pitivät viisaina, jotka eivät opettajia tarvitse, eivät varsinkaan sellaisia, jotka haastavat heidän omat käsityksensä. Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen, tai yksikään fariseus? Uskokoon ken tahtoo, uskokoon tuo arvoton kansa, mutta me, meitä ei eksytetä.

Mutta silloin myös oppineiden fariseusten joukosta nousi mies puolustamaan Jeesusta. Nikodemos, oli aiemmin käynyt yöllä salaa keskustelemassa Jeesuksen kanssa ja tunnustanut uskovansa häneen. Nyt hän halusi estää oikeusmurhan, joka jo väikkyi nurkan takana. Eihän ketään voi tuomita ennen kuin häntä on kuultu ja otettu selvää!

Kun uusi kirkkoherra aloittaa, häntä on syytä kuunnella ja häneen tutustua. Hänen tehtävänsä on julistaa samaa sanomaa kuin se, jota Jeesus julisti ja jota ovat lukemattomat saarnaajat Suomen seurakunnissa, myös tällä Ypäjällä julistaneet. Siinä sanomassa on itsessään voima kääntää Jumalan puoleen, kutsua seuraamaan. Se voima ei asu saarnaajassa. Ei ole hänen oma kykynsä eikä ansionsa, kun kuulijassa syntyy halu uskoa Kristukseen ja noudattaa hänen tahtoaan. Se on Jumalan Pyhän Hengen työtä sanan välityksellä.

Kirkkoherran suurimpana ja vaikeimpana tehtävänä onkin julistaa Jumalan sanaa puhtaasti ja niin, että kuulijat voivat kääntyä Jumalan puoleen. Hän on Kristuksen asialla ja toimii Kristuksen äänenä. Myös diakonissa on Kristuksen lähettämä ja palvelee hänen nimissään. Molemmat palvelevat seurakuntaa lahjoillaan, joita Pyhä Henki on heille antanut tehtäviään varten.

Kirkkoherran suurimpana ja vaikeimpana tehtävänä onkin julistaa Jumalan sanaa puhtaasti ja niin, että kuulijat voivat kääntyä Jumalan puoleen.

Seurakuntalaiset puolestaan ovat Kristuksen omia, eivät kirkkoherran omia. He seuraavat kirkon Herraa, Hyvää Paimenta eli itse Kristusta. Hänen äänensä on kuuluttava seurakunnan paimenen äänessä. Siinä heidän tulee saada tunnistaa Hyvän Paimenen ääni. Nyt käymme yhdessä rukouksin ja siunauksin asettamaan näihin tehtäviin kirkkoherraa ja diakonissaa.