Suuri ilo koko kansalle

Hyvä sairaalan väki, potilaat, omaiset ja henkilökunta: Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.

Näin kerrotaan jouluevankeliumissa enkelin lausuneen paimenille. Tekee mieli pysähtyä näihin sanoihin. Niissähän luvataan paljon. Niiden jälkeen enkeli jatkaa: Tänään on teille syntynyt Vapahtaja. Näihin sanoihin puolestaan sisältyy tuo enkelin lupaama ilosanoma. Mutta ennen niitä tulevat kauniit lupauksen sanat: Älkää pelätkö. Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.

On helppo kuvitella, että jos joku yhtäkkiä näkee häikäisevän valo-olennon, hän säikähtää perinpohjin. Jos joku näkisi Raamatun kuvaaman enkelin, hänelle täytyisi ensimmäiseksi sanoa jotain niin rauhoittavaa kuin Älä pelkää. Tai kukaties antaakin jotain rauhoittavaa. Tottakai tuollaisen ilmiön edessä pelästyisi.

Mutta jotain tavattoman lohdullista on noissa sanoissa myös sellaisille ihmisille, jotka eivät koskaan koe näkevänsä enkeliä. Luulenpa, että juuri sellaisia maailman ihmiset ovat, ehkä harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Pelko on paljon tutumpi vieras kuin enkeli. Siksi tekee hyvää kuulla uudestaan ja uudestaan: Älkää pelätkö. Minä ilmoitan ilosanoman.

Älkää pelätkö. Mitä kaikkea ihminen voikaan pelätä? Epävarmuus maailman tilanteesta, huoli omasta huomisesta, rohkeuden puute valintojen edessä – kaikki nämä ovat meille tuttuja. Ihminen voi pelätä suuria katastrofeja, ilmastonmuutosta, atomisotaa, luonnonmullistuksia, taloudellista vahinkoa, onnettomuuksia, sairautta, työttömyyttä, eroa, kuolemaa, tai hän voi pelätä pienen mittakaavan vastoinkäymisiä, perheen hajoamista, riitaantumista, ilmapiirin myrkyttymistä – ja kaikkia näitä ihan aiheesta. Pelkomme eivät ole järjettömiä, vaan ne kohdistuvat johonkin tuiki mahdolliseen. Pelko kuitenkin myös suojelee, sillä se saa ihmisen varomaan vaaraa. Mutta ikävämpi piirre on, että pelko kahlitsee ja ottaa haltuunsa.

Pelko luo pimeän taustan, jota vasten toivo erottuu kirkkaana. Joulua vietetään keskellä hämärintä vuodenaikaa. Se tulee keskelle synkkyyttä ja keskelle kylmyyttä. Se tulee ja tuo lupauksen tulevaisuudesta. Joulusta lähtien alkaa päivä pidentyä ja valo lisääntyä. Jos joulua vietettäisiin meilläkin keskellä kesää, niin kuin tehdään eteläisellä pallonpuoliskolla, tulisiko joulu samalla tavalla huomatuksi? Antaisiko se samalla tavalla toivoa ja rohkaisisiko se luottamaan tulevaisuuteen? Vai kallistaisimmeko me lainkaan korvaamme sanoille Älkää pelätkö, minä ilmoitan teille ilosanoman, jos kuulisimme ne keskellä suloisinta suvea?

Moni pelkää maailman jakautumista ja moni pelkää Suomen kansan jakautumista. Pelätään yksien rikastuvan ja toisten köyhtyvän, pelätään tuloerojen kasvavan ja huono-osaisuuden kasautuvan. Pelätään syrjäytymistä ja vastakohtien kärjistymistä, yhteiskunnan rauhan järkkymistä ja ihmisten muuttumista toisilleen vaarallisiksi.

Enkeli lupaa suuren ilon koko kansalle. Ei ainoastaan harvoille ja valituille, vaan kaikille. Ilosanomaa Jeesuksen syntymästä ei Raamatussa kuuluteta ensin maan mahtaville vaan heikoille ja köyhille – yötyötä tekeville paimenille. Enkeli ei vieraile Herodeksen kuninkaanlinnassa. Johtajia ei aseteta etusijalle. Etusija kuuluu suorittavalle portaalle, niille, joita muut käskevät, komentavat ja alistavat.

Tämä ilosanoma ei valikoi ja aseta arvojärjestykseen, kuten tekevät ihmiset. Se ei korota niitä, jotka jo jotakin ovat, vaan se korottaa ne, joita ei kukaan huomaa. He kuuluvat ensisijaisesti kansaan, jolle suuri ilo ilmoitetaan. Kansaa ei edustakaan sen eliitti, ilosanomaa ei julisteta ensin palatseihin vaan kedolle.

Koko kansalle. Se ei merkitse iloa ainoastaan yhdelle kansalle. Sanat koko kansalle sulkevat sisäänsä erilaiset ihmiset. Ilosanoma kattaa kaikki maailman kansat. Evankeliumista ei saada perusteita sellaiselle kansallistunteelle, joka väheksyy muita. Kaikki kansat saavat ilosanoman, sillä kaikille on syntynyt Vapahtaja.

Jumala on lähettänyt Poikansa syntymään ihmiseksi. Jumalan Poika ei synny palatsiin vaan karjasuojaan. Hänen äidillään ei ole antaa lapselle sänkyä vaan se lainataan eläinten kaukalosta. Hänet kääräistään riepuihin ja nukutetaan. Häntä ruokitaan ja tyynnytellään. Sanalla sanoen, hän on yhtä pieni kuin kuka tahansa.

Kukaan ihminen ei voi sanoa Jumalan olevan niin suuri, ettei voi yltää hänen luokseen. Jumala itse astuu alas, pienuuteen, köyhyyteen, pimeyteen, epävarmuuteen, huoleen, pelkoon. Siinä on ilosanoma koko kansalle. Se antaa toivon ja rohkeuden, se poistaa pelon, se synnyttää uskoa, se vahvistaa toivoa, se herättää rakkautta. Älä siis pelkää. Saat kuulla suuren ilon: sinulle on syntynyt Vapahtaja.

Rukoilemme: Jeesus, Herramme ja Vapahtajamme. Vuoden pimeimpänä aikana me odotamme sinua ja sinun valoasi. Kiitos, että tulet kaikkialle sinne, missä on pelkoa ja surua, ja sinnekin, missä sinua ei osata edes odottaa. Kiitos, että sinä tuot mukanasi ilon. Sinua me ylistämme. Aamen.

Siunatkoon ja varjelkoon teitä kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki.