Sukupolvien saatto Mikaelin suojissa

Evankeliumi Matteus 18:1–6, 10

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”

Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:

”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”

Hyvät kirkkovieraat. Te ja teitä edeltäneet sukupolvet olette kulkeneet kirkon ovista jo vuosisatojen ajan. Tänne on istuttu penkkiin erilaisten tunnelmien vallassa. Mikä tänne on tuonut? Siihen on erilaisia vastauksia. Osa niistä liittyy elämän eri käännekohtiin.

Kuinka moni teistä virtolaisista tietää tulleensa kastetuksi tässä kirkossa? – Kuka on päättänyt rippikoulunsa konfirmaatioon täällä? – Kuka on tullut vihityksi avioliittoon täällä? – Kuka on joskus osallistunut hautaan siunaamiseen täällä? Omia hautajaisia en tohdi kysyä, vaikka joku on voinut jo sellaisiakin tänne suunnitella! – Jumalan eteen on tultu kiittämään ja rukoilemaan elämänkaaren eri vaiheissa. Sellaiset toistuvat sukupolvien ketjussa. Kuinka moni tietää esimerkiksi vanhempiensa tai isovanhempiensa tulleen vihityiksi täällä?

Kaikesta näkee, että tämä kirkko on virtolaisille rakas. Samaa voivat sanoa omista kirkoistaan muidenkin paikkakuntien ihmiset, jotka ovat kokeneet niissä pyhiä hetkiä. Tätä messua televisiosta seuraavat voivat yhtyä kiitosrukouksiin omasta kirkostaan, oli se minkä ikäinen tahansa.

Tänään vietämme mikkelinpäivää, joka on mahdollinen Virtain kirkon vihkimisen päivä syksyllä 1774. Valitettavasti tietoa päivämäärästä ei ole säilynyt. Suomessa on varsinkin keskiajalla pyhitetty monia kirkkoja arkkienkeli Mikaelille, ja uusimmallakin ajalla on kirkkoja nimetty hänen mukaansa. Tämä kirkko sai kuitenkin valmistuttuaan nimensä silloisen kuningas Kustaa III mukaan, mistä kertova taulu oli aikoinaan kirkon eteläisen oven yllä.

Kuninkaan nimen mainitsevan taulun yläpuolella oli Virtain kirkosta nyt jo hävinnyt seinämaalaus. Siitä voi saada tukea mikkelinpäivän vietolle kirkon juhlana. Valitettavasti alkuperäinen kuva ei ole säilynyt, mutta siitä on olemassa piirros.

Ylimpänä oli kuvattuna Kustaatakin korkeampi kruunupäinen kuningas, itse Jumala, joka ottaa turviinsa pienen lapsen. Lapsen äiti, Neitsyt Maria, oli kuvattuna vasemmalle, ja häntä ja lasta uhkaava seitsenpäinen lohikäärme oikealle. Mutta äiti oli kuitenkin turvassa, sillä kuvassa suurena näkynyt arkkienkeli Mikael suojeli häntä lohikäärmettä vastaan.

Maalauksen aihe oli otettu Raamatun viimeisestä kirjasta, Johanneksen ilmestyksestä. Siinä kerrottiin vertauskuvallisella kielellä se pelastus, jonka Jumala oli valmistanut ihmiskunnalle antamalla Poikansa tulla ihmiseksi, syntyä äidin kohdusta äidin turviin, mutta maailman vihan ja Jumalan vastustajan hyökkäysten kohteeksi.

Samassa Ilmestyskirjan kertomuksessa on myös mikkelinpäivän sisältö selitettynä. Se päätyi myös kirkon seinämaalaukseen. Arkkienkeli Mikael lyö lohikäärmeen, joka tavoitteli vastasyntynyttä lasta. Raamatussa Mikael on Jumalan lasten suojelija. Kirkon seinässä hän muistuttaa, että Jumalan voima on pahan valtaa väkevämpi. Neitsyt Maria puolestaan edustaa Ilmestyskirjassa sekä maalauksessa Jumalan kansaa eli kirkkoa. Lohikäärmeen voittajana Mikael on tähän kirkkoon kokoontuneen kansan suojelija, niin lasten kuin aikuisten.

Niin, mikä on saanut seurakuntalaiset käymään kirkossa sukupolvesta toiseen? Uskon, että se on ollut tämä sama sanoma: Jumala on kaikkea pahan valtaa voimakkaampi. Kaiken pelottavan edessä Hän antaa elämän turvan. Hänessä löytyy myös elämän merkitys. Vaikka lapsia suojaavat enkelit joka päivä katselevat Jumalan kasvoja, tänne kokoontuvillakin on tehtävänsä Jumalan palvelijoina. Toinen toisemme suojeleminen kaikelta pahalta elämänkaaren eri kohdissa on kristittyjen tärkeä tehtävä.

Kesällä nousi julkisuuteen väärinkäytöksiä rippikoululeireillä eri puolilla Suomea. Sellaiset on ehdottomasti estettävä. Lasten ja nuorten turvallista kasvua tulee varjella. Tulevaisuuden yhteiskunnan rakentajien tulee saada varttua rauhassa tasapainoisiksi aikuisiksi. Nuorten pahoinvointi on kuitenkin viime vuosina lisääntynyt. Niin seurakuntien nuorisotyöntekijöiltä kuin koulujen opettajilta kuullaan yhteistyön ja keskittymiskyvyn haasteista.

Yhdeksi tekijäksi, ellei peräti ongelmien syyksi, on esitetty liian tiivistä älypuhelimen selaamista. Se koukuttaa ja tarjoaa virtuaalisen rinnakkaistodellisuuden ja antaa epätodellisia malleja. Niin hyödyllinen kuin älypuhelin onkin, se käyttää hyväkseen ihmisen kaipuuta kokea olevansa ajan hermolla ja elävänsä merkityksellistä elämää. Mutta mitä, jos tämä näppärä laite haluaakin vain seitsenpäisenä lohikäärmeenä niellä lapsen? Monissa kouluissa onkin puhelimet kielletty.

Jumala varjeli Neitsyestä syntyneen Poikansa lapsuuden. Aikanaan tuli Jeesuksen täyttää tehtävänsä ja antaa henkensä maailman puolesta. Ristille naulittuna hän sovitti ihmiskunnan synnit. Jeesus voitti pahan vallan uhraamalla itsensä. Hän nousi kuolleista ja perusti kirkkonsa vaikuttaakseen sen kautta maailmassa. Seurakunnan tehtävänä on nyt olla maailmalle sitä, mitä Kristus on.

Sen, minkä Kristus saa aikaan kirkossaan, on oltava esimakua siitä tulevaisuudesta, minkä Jumala on tarkoittanut koko ihmiskunnalle. Siksi meillä tulee kiinnittää erityistä huomiota niin lasten turvallisuuteen kuin aikuisten keskinäiseen sovintoon ja rakkauteen. Meillä on sovitus Kristuksessa ja tehtävämme on olla rikkonaisessa maailmassa merkki sovinnosta ja rakkaudesta Jumalan valtakunnassa.

Tunnustakaamme yhteinen kristillinen uskomme.