Jouluhartaus Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 20.12.2017

 

Hyvät sairaanhoitopiirin edustajat sekä yliopistollisen sairaalan väki, henkilökunta, potilaat ja omaiset.

Yksi kauneimmista joulukorttien tervehdyksistä kuuluu ”Rauhallista joulua”. Mitään vikaa ei toki ole muissa toivotuksissa kuten ”Iloista joulua” tai ”Hyvää joulua”, mutta rauhassa on jotain lempeää ja lepoon viittaavaa. Kaiketi ihminen muistaa lapsuutensa joulut iloisina juhlina, mutta syksyn kiireen jälkeen kaipaa rauhaa. On hyvä, kun ehtii levätä ja huokaista.

Rauhallisella joululla on lähtökohtansa jouluyön evankeliumissa. Siinähän enkelikuoro laulaa paimenten kuulla ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa”. Rauha on joulun ydinsanomaa, niin tärkeää, että sitä kuuluttamaan lähettää Jumalakin taivaasta enkeleitä.

Äskettäin vietettiin Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlia. Itsenäisyyspäivää vietetään paitsi perinteisin juhlallisuuksin, myös sotia muistaen ja rauhasta kiittäen. Viime sotien varjo ja itsenäisyyden raskas hinta antavat suomalaiseen adventin aikaan jylhän taustavärin. Joulua aletaan odottaa tummissa sävyissä, käydään sankarihaudoilla ja katsotaan televisiosta Tuntematon sotilas. Rauhaa totisesti kaivataan, ja joulun tervehdyksessä rauhan tärkeys ymmärretään.

Satavuotinen itsenäisyys nosti kuitenkin kysymyksiä: onko Suomi sodasta syntynyt ja ovatko sen synnytystuskat olennainen tekijä suomalaisten itseymmärryksessä? Vai katsooko Suomi eteenpäin rauhan lapsena hyvää tulevaisuutta odottaen? Itsenäistymistä seurannut sisällissota jakoi kansaa, mutta talvi- ja jatkosodan yhteiset ponnistelut yhdistivät kansaa, tavataan sanoa. Ainakin sotien tuottama yhteiskuntamurros on muokannut suomalaisuutta syvästi. Elintason nousu, eliniän pidentyminen, koulutustason kohoaminen, demokratian kehittyminen ja tasa-arvon vahvistuminen ovat rauhan tuotteina antaneet syytä katsoa luottavasti tulevaisuuteen.

Sodissa taistelleiden joukko harvenee, mutta vammoista kärsitään vielä. Niin on usein myös seuraavassa polvessa. Moni jo eläkeikään ehtinyt mutta sotien jälkeen syntynyt kantaa yhä sisällään sodassa traumatisoituneiden vanhempiensa kokemuksia. Ihminen on hauras, ja sodan uhrina hän voi olla monessa sukupolvessa.

Miten tärkeä onkaan joulun sanoma! Maan päällä rauha! Eivät ole sotaisat kuvat kaukana siitä, minkä keskelle enkelten laulu kajahti. Helposti kuvittelemme Betlehemin paimenten elämän leppoisaksi iltanuotiolla istuskeluksi; sellaisiksi hetkiksi joita itse kaipaamme ja joihin hyvin sopivat lämpimät muistot ja kauniit ajatukset aivan kuin pehmeä villaviltti, johon kääriytyä. Onhan joulu yhdessä olemisen eikä eron, surun, kuoleman, saati sitten sodan juhla.

Jollain lailla kuitenkin myös joulu on sodasta syntynyt, mutta rauhaan luotu. Jo enkelin lause ”minä ilmoitan teille ilosanoman” viittaa epäsuorasti sodassa saavutettuun voittoon. Nimittäin sana ilosanoma, kreikaksi evankeliumi, oli alun perin sana, jolla kuvattiin viestiä vihollisensa voittaneesta kuninkaasta, joka nyt astuu valtaistuimelle voittoisan taistelun jälkeen. Sellaisesta seuraa rauha, jonka uusi hallitsija tuo. Keisari Augustus, jonka aikana tuo ensimmäinen verollepano tapahtui, itse valtaistuimelle noustessaan toi Roomaan pitkän rauhan kauden, ja siksi hänen valtaan astumistaan kuvattiin myös sanalla evankeliumi.

Keisari Augustus ei ollut sellainen ”styranki” kuin kuningas Herodes, jonka äsken tiernapojissa näimme. Historiasta tiedetään, että Herodes oli jonkin aikaa Augustuksen suosiossa keisarin suurvaltapoliittisten intressien tähden. Hän ei kuitenkaan pysynyt suosiossa arvaamattomuutensa tähden. Vainoharhainen Herodes surmautti omia perheenjäseniäänkin, mukaan lukien omat poikansakin, mikä sai Augustuksen toteamaan sarkastisesti, että hän ”olisi mieluummin Herodeksen sika kuin hänen poikansa”.

Joulun lahja on rauha. Jumala tuo rauhan pienessä Jeesus-lapsessa. Kaikkea pahan valtaa vastaan lähetetään kuuluttamaan rauhaa ”suuri taivaallinen sotajoukko”, niin kuin Luukkaan evankeliumista kuulimme. Rauhaa lienee vaikea kuvata ilman sodan taustaa. Lupaahan joulun profetia Jesajan kirjassa:

”Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat, kaikki veren tahrimat vaatteet poltetaan, ne joutuvat tulen ruoaksi. Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.” (Jes. 9:5-6)

Rauhan sanoma on olennaisesti sama kuin ilosanoma. Rauha ei ole ainoastaan sodan poissaoloa. Se on enemmän kuin vain lepoa ja hiljaisuutta kodin lämmössä. Se on myös hyvinvointia ja tyytyväisyyttä, mutta ennen kaikkea se on rohkeutta katsoa tulevaisuuteen ja luottamusta siihen, että kaikki on sittenkin hyvin. Olen turvassa, tuli mitä tuli. Tapahtui mitä tapahtui, olen Jumalan rakastama ja hänen hoidossaan.

Sellaista turvallisuutta voi olla jopa kaiken hädän ja puutteen keskellä, kun ihmisellä on rauha sisällään. Hänellä voi olla rauha epävarmuudessa ja epätietoisuudessa siitä, mitä huominen tuo tullessaan. Hänellä voi olla rauha sairaudessa tai elämän voimien hiipuessa.

Rauha voi olla kansakuntien kesken, mutta rauha voi olla myös ihmisellä itsensä ja läheistensä kanssa. Rauha voi olla Jumalan kanssa. Sillä juuri rauhan ruhtinaaksi Jumala antoi syntyä Poikansa.

Toivotan koko sairaalan väelle, niin työntekijöille potilaille kuin omaisille rauhallista joulua.