Tervehdys Tampereen Helluntaiseurakunnan 100-vuotisjuhlassa 21.11.2021

Sisaret ja veljet Kristuksessa.

On ilo onnitella satavuotiasta Tampereen Helluntaiseurakuntaa ja kiittää siitä antaumuksellisuudesta, jolla se on jo usean sukupolven ajan ollut evankeliumin asialla tässä kaupungissa. Kun helluntailiike nykyajan merkityksessä syntyi vuonna 1906 Yhdysvaltain länsirannikolla, se levisi kulovalkean nopeudella ensin Amerikan mantereen halki ja sitten nopeasti ympäri maailman. Monet suomalaisetkin tulivat kontaktiin sen kanssa jo seuraavana vuonna Norjassa puhjenneen herätyksen välityksellä. Syksyllä 1911 norjalainen metodistipastori Thomas Ball Barratt vieraili Suomessa ja kokosi kuulijoita Helsingin lisäksi muillakin paikkakunnilla. Tampereella hän piti lokakuussa iltakokouksia Finlaysonin kirkossa sekä päiväkokouksen kauppahallin virastotalossa Hämeenkadulla. Näistä kokouksista tuli äskettäin kuluneeksi 110 vuotta, ja niitä voinee pitää helluntailiikkeen täkäläisenä alkuna. Ehkäpä Tampereen Helluntaiseurakunta on vain turhaa vaatimattomuuttaan vaihtanut tähän kutsukorttiin toisen ykkösen tilalle pyöreän nollan!

Tiedetään toki seurakunnan tulleen varsinaisesti perustetuksi tammikuussa 1921. Mutta helluntaiherätyksen kokouksia täällä pidettiin säännöllisesti jo edellisen vuosikymmenen aikana. Perustamisvaiheessa oli tiettyjä synnytyskipuja, jotka ilmenivät siten, että osa mukana olleista olisi halunnut pysytellä helluntailiikkeenä ilman järjestäytymistä seurakunnaksi. Ehkä jotain samaa on suomalaisessa helluntailaisuudessa nähty myös meidän aikanamme, kun helluntaiseurakunnat ovat järjestäytyneet Helluntaikirkoksi. Organisoituminen kirkkokunnaksi herätti monissa epävarmuutta, ja keskustelu siitä jatkunee jossain määrin edelleen. Toisaalta kuitenkin on nähtävissä pitkä ja johdonmukainen kehityskulku, jossa järjestäytyminen on avannut myös uusia mahdollisuuksia kristittyjen keskinäisen yhteyden vahvistamiselle. Meillä on Kristuksen palvelijoina sama tehtävä olla Jumalan totuuden ja rakkauden palvelijoita. Sen merkiksi vietettiin kolme vuotta sitten helluntailiikkeen ja evankelis-luterilaisen kirkon yhteistä sovintojuhlaa Helsingissä.

Helluntailiikkeelle maailmanlaajuisena ilmiönä on sen historian alusta asti ollut tunnusomaista Pyhän Hengen työn painottaminen. Omaleimaiseksi piirteeksi kohosi kokemus henkikasteesta ja sen merkkinä kielillä puhumisesta. Mutta tehtäisiin vääryyttä helluntailiikettä kohtaan, jos siitä annettaisiin vain tähän asiaan keskittyvä kuva. Halki historiansa helluntaiherätys on ollut nimenomaan herätyksen liike, evankelioimisen liike, Jeesuksen Kristuksen sovituskuolemaa julistava ja iankaikkista pelastusta hänen nimessään julistava liike. Siksi tässäkin salissa on edessä kirjattuna korkeimpana nimi Jeesus.

Tästä nimestä on Tampereen Helluntaiseurakunta koko olemassaolonsa aikana todistanut sekä tämän kaupungin että ympäristön asukkaille niin sanoin kuin teoin. Jeesuksen rakkauden lähettäminä ja Pyhän Hengen voimassa on Helluntaiseurakunta toiminut niin lasten kuin nuorten hyväksi, palvellut diakonisesti eri tavoin avun tarpeessa olevia ja ulottanut lähetystyönsä kauas maan rajojen ulkopuolelle, missä Jeesusta ei vielä tunneta. Tästä uskollisuudesta Kristuksen omassa missiossa tahdon Tampereen Helluntaiseurakuntaa kiittää ja onnitella sen merkkivuonna ja toivottaa sille runsasta Jumalan siunausta.