Miten se on mahdollista?

Evankeliumi Luukas 1:26–38

Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.” Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.

”Miten se on mahdollista?” Tällainen kysymys nousee mieleen, kun kuulee jotain aivan odottamatonta. Kun tapahtuu jotain vaikeasti käsitettävää, jotain, mikä ylittää kaiken siihenastisen ja totutun, mielen valtaa epäilys ja epäusko. Ei tuollainen voi olla mahdollista, eihän tällaista ole ennen nähty. Tällainen kysymys kuultiin evankeliumissa Neitsyt Marian suusta, kun enkeli ilmoitti hänen saavan lapsen. Miten sellainen olisi mahdollista?

Marian kysymys on tuttu erilaisista tilanteista. Uskomattomia asioita tapahtuu meidänkin silmiemme edessä. Olemmehan viime aikoina ihmetelleet vaikkapa sitä, miten Yhdysvaltain politiikassa tapahtui täydellinen käännös vaikkapa suhteessa Ukrainan tukemiseen sen puolustustaistelussa. Yhtäkkiä vakaa tukija alkaakin veljeillä vihollisen kanssa ja pitää hyökkäyksen uhria vastuullisena sodasta. Miten se on mahdollista, hämmästelee moni. Tälle suunnanmuutokselle toki löytyy poliittisia ja taloudellisia selityksiä, mutta yhtä kaikki se tuntuu käsittämättömältä käänteeltä.

Toinen, aika paljon kaukaisempi esimerkki otettakoon siltä ajalta, kun tänä vuonna 1700 vuotta täyttävä Nikean uskontunnustus laadittiin. Kristittyjä oli vainottu ankarasti kolmella vuosisadalla aina uusissa aalloissa. Monet Rooman keisarit olivat vetäneet pappeja, piispoja ja seurakuntalaisia vankeuteen, kiduttaneet ja surmanneet heitä sekä tuhonneet heidän pyhiä kirjoituksiaan ja hävittäen heidän kirkkojaan. Mutta sitten nousee valtaan keisari, joka antaakin kristityille täydet kansalaisoikeudet tai jopa enemmän, tekee kristinuskosta valtion suosiman uskonnon. Konstantinus alkoi tukea kirkkoa ja pitää siitä huolta. Se oli varmasti kristityille käsittämätöntä ja vaikea uskoa. Miten ne aseet, jotka juuri äsken olivat kääntyneet heitä vastaan, saattoivat nyt olla heidän suojelijansa? Voiko tällainen olla mahdollista ja voiko siihen luottaa? Tapahtui käänne, joka muutti maailmaa.

Jumalalle on kaikki mahdollista. Tämän sanoi enkeli Gabriel Marialle, ja saman saivat myös antiikin Rooman kristityt kokea: Jumalalle on kaikki mahdollista, ja maailmalla on siksi hänessä toivo. Siksi me myös jaksamme rukoilla oikeudenmukaisuutta ja rauhaa Ukrainaan, oli maailman mahtavien keskinäinen kaupankäynti millaista tahansa. Me uskomme, että Jumalalle on kaikki mahdollista.

Sama koskee Lempäälän seurakuntaa. Täällä on keskiajalta asti saarnattu evankeliumia, on kastettu lapsia ja vietetty messua, on vihitty avioliittoja ja siunattu vainajia hautaan odottamaan ylösnousemusta. On palveltu lähimmäistä Kristuksen rakkaudella ja uskottu, että kaikki tämä vie meitä lähemmäs Jumalan valtakuntaa, jota odotamme ja jota meidät on kutsuttu valmistamaan. Emme maailman ongelmien edessä vaivu epätoivoon, vaikka suuret uhat leijuisivat ilmassa tai ilmastossa – me uskomme tulevaisuuteen, koska uskomme Jumalaan, kuten ennenkin uskottiin.

Jumala teki nuoren Marian elämässä ihmeen, otti tämän neidon välikappaleeksi suuren suunnitelmansa toteuttamiseksi. Siksi me emme arkaile kutsua Mariaa pyhäksi; hän on saanut erityisen armon ja osan Jumalan silmissä.

Meille luterilaisille on joskus vaikeaa nähdä, että Marialla on erityinen asema Jumalan pelastustyössä ja ihmiskunnan armahtamisessa. Me arkailemme puhua ”autuaasta neitsyestä”, vaikka juuri Raamatun mukaan ”kaikki sukupolvet ylistävät häntä autuaaksi”. Me arkailemme puhua Pyhästä Mariasta, vaikka esimerkiksi tätä kirkkoa on hyvin opittu kutsumaan Pyhän Birgitan kirkoksi – ja onhan Birgitta paljon vähäisempi pyhimys kuin Herramme äiti. Meissä lienee niin paljon protestanttista halua erottautua katolisesta ja ortodoksisesta kirkosta ja korostaa Herran äidin inhimillisyyttä, että emme rohkene tunnustaa hänelle sitä kunniaa, joka hänelle Jumalan pelastustekojen välikappaleena kuuluu.

Siksi me mieluusti kiinnitämme huomiota vain Marian kuuliaisuuteen, hänen nöyryyteensä ja uskollisuuteensa, hänen rohkeuteensa, tyyneyteensä tai johonkin muuhun esikuvalliseen ominaisuuteensa. Me alleviivaamme hänessä sellaista, mitä meidän itsemme tulisi tavoitella. Mutta silloin tapahtuu jotain, missä Marian rooli muuttuu: luterilaisittain sanoen hänestä tulee lakia, vaikka hän on evankeliumia. Hänestä tulee meille malli, joka kutsuu pyhyyteen, vaikka hän on Jumalan lahja, jonka välityksellä Jumala lähettää armonsa ihmiskunnalle. Maria on evankeliumia. Pyhän Poikansa vuoksi, jota hän on saanut kantaa ja jonka hän on saanut synnyttää, myös Maria on pyhä, ja hänelle jo antiikissa annettiin kunnianimi Jumalansynnyttäjä. Ei hänen tehtävänsä ole saattaa meitä epätoivoon oman heikon kristillisyytemme tähden, vaan osoittaa meille Poikaansa ja hänen armollisuuttaan.

Päivän evankeliumissa näkyy, miten Maria otetaan osaksi koko kolmiyhteisen Jumalan työtä maailman hyväksi. Isä Jumala antaa armonsa, lähettää Pyhän Henkensä tämän nuoren neidon ylle ja hänessä sikiää ihmislapsi, jota on kutsuttava Jumalan Pojaksi. Jumala itse toisessa persoonassaan astuu hänessä ihmisten maailmaan, tulee ihmisten heikkouden ja rajallisuuden alaiseksi, ottaa osakseen ihmisen pienuuden, ihmisen nälän, ihmisen surun, kärsimyksen ja lopulta myös ihmisen kuoleman.

Tässä on myös Lempäälän seurakunnan tarkoitus ja tehtävä. Se ottaa osaa Jumalan suuriin pelastustekoihin, koska siinäkin asuu Herra Kristus, ja koska Jeesus tekee Pyhässä Hengessä työtä sen välityksellä. Siksi täällä edelleen julistetaan Jumalan rakkautta sanoin ja teoin ja liitytään siihen, minkä palvelukseen Jumala otti jo nuoren neitsyt Marian.

Marian ilmestyspäivästä alkaa yhdeksän kuukauden odotus. Jouluna näemme Jumalan Pojan syntyvän. Hän tulee todelliseksi ihmiseksi, sellaiseksi, joka imee äidin rintaa, joka leikkii lapsena, joka näkee nälkää ja väsyy, tekee töitä ja saa tikkuja käsiinsä, ja joka elää kuten ihminen elää. Hänessä Jumala myös tulee kärsimään ja kuolemaan ihmisten lailla, vaikka on kaikkivaltias ja kuolematon.

Eikö tässä ole vielä suurempi ihmetyksen aihe kuin se, että neitsyt tulee raskaaksi? Ettäkö Jumala voisi tulla ihmiseksi? Miten se on mahdollista? Ei ihmisjärjelle ainakaan sopivaa. Eihän katoamaton ja kuolematon, kaikkialla läsnä oleva Pyhä Jumala, joka on henki, voi kutistaa itseään ihmisen kohtuun ja olla lihaa ja verta, vielä vähemmän antaa itseänsä vihamiestensä piinattavaksi, kidutettavaksi ja tapettavaksi?

Mutta tämä ihme kaikkineen onkin tarkoitettu uskottavaksi, ihmisille toivon antavaksi, heidän turvauduttavakseen, kun he eivät maailman menoa ja sen muutoksia voi käsittää. Siinä kuitenkin on koko kristillisen uskon salaisuus. Jumala tulee sinun kaltaiseksesi, hän tulee ihmiseksi sinun vierellesi ja kantamaan sinun taakkojasi, ottamaan osaa sinun kärsimyksiisi. Niin sinäkin saat kuulla olevasi armon saanut. Jumalan ihmeellisessä armossa on sinun ikiaikainen turvasi.

Tähän sanomaan vastaamme yhtymällä siihen Nikean uskontunnustukseen, jonka merkkivuotta nyt vietämme.