Mitä on missio?

Tämän tilaisuuden ohjelmassa ei näy suomen kielen sanaa ”lähetystyö”. Sen sijaan siinä esiintyy monessa kohdassa sana ”missio”. Ehkä ”lähetystyö” tuo mukanaan mielleyhtymiä pakanamaille lähetetyistä työntekijöistä, jotka toisella puolella maailmaa vieraassa kulttuurissa levittävät sanomaa Kristuksesta. Aika ajoin lähetystyöntekijä vierailee kotimaassa, esittelee eksoottisia esineitä ja kertoo lasten päässeen kouluun, sairaiden saaneen lääkärin hoitoa ja noitatohtorin pauloihin jääneiden päässeen irti kalliiksi tulleesta hyväksikäytöstä. Ihmisiä on tullut kasteelle ja jumalanpalveluksia alettu viettää kylässä. Eivät tällaiset mielikuvat ihan vikaan menekään. Mutta tavallisesti toimijana ei silloin ole suomalainen lähetystyöntekijä, vaan paikallisen kirkon omat evankelistat ja palvelijat.

Sana lähetystyö ehkä kantaa mukanaan ajatusta, jossa subjektina on lähettävä kirkko; ts. vaikkapa Suomen kirkko lähettää työntekijän pohjoisesta etelään. Vielä sata vuotta sitten maailman kristityistä valtaosa asuikin pohjoisella pallonpuoliskolla, ja lähetys oli liikettä täältä tuonne. Nyt kristikunnan väestöllinen painopiste on eteläisellä pallonpuoliskolla; maailman väkirikkaimmat kirkot ovat Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Ne toteuttavat itse evankeliumin työtä.

Ehkä sana lähetystyö on jätetty ohjelmasta, koska kyse ei ole yhden kansallisen kirkon työstä jossain toisaalla. Kyse ei ole siitä, että ”me lähetämme” tai että meillä olisi menossa lähetys. Lähetyksen subjekti ei ole seurakunta, ei mikään järjestö eikä edes kirkko. Lähetyksen subjekti on Jumala.

Viime vuosikymmenten kansainvälisessä ja ekumeenisessa lähetysteologiassa on siirrytty puhumasta kirkon lähetyksestä kohti Jumalan lähetystä. Jumalalla on missio, jota hän toteuttaa kirkon välityksellä, tai paremminkin, Jumalalla on missio, ja hän kutsuu kirkon ottamaan siihen osaa. Sana missio on ehkä mieluisampi myös suomen kielessä, kun se siirtää ajatusta meistä lähettäjinä Jumalaan, jolla on meneillään tehtävä. Parempi kuin puhua kirkon lähetyksestä on ymmärtää olla lähetyksen kirkko.

Rippikoulussa on opiskeltu Matteuksen evankeliumin lopusta Jeesuksen sanat, joita kutsutaan kaste- ja lähetyskäskyksi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:18-20)

Mission perustaa ei nykyään kuitenkaan etsitä niinkään tästä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen antamasta käskystä vaan hänen tehtävänsä aluksi lausumistaan sanoista Luukkaan evankeliumissa. Nasaretin synagogassa Jeesuksen lukemaa profeetta Jesajan kutsumusnäkyä kutsutaan Jeesuksen ohjelmanjulistukseksi tai Nasaretin manifestiksi:

”Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: — ’Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.’ Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ’Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.’”

Jumala on Hengellään voidellut ensin profeetta Jesajan ja lähettänyt tämän, mutta nyt Jeesus liittää itsensä Jumalan lähetykseen. Siinä on Jeesuksen missio, jonka hän on Jumalalta Pyhässä Hengessä saanut. Isä Jumalalla on maailmaa kohti missio, ja sille missiolle hän nyt lähettää myös Jeesuksen; hyvä sanoma eli evankeliumi köyhille, vapautus vangituille, näkö sokeille, vapaus sorretuille jne.

Kun Luukkaan evankeliumia lukee pidemmälle, seuraa pian Jeesuksen opetuslasten kutsu. Hän kutsuu kaksitoista ja antaa heille nimen apostoli eli lähetetty (Luuk. 6:13). Yhdeksännessä luvussa hän lähettää heidät samalle missiolle, jolle Isä oli hänet lähettänyt:

”Jeesus kutsui koolle kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille voiman ja vallan parantaa taudit ja karkottaa pahat henget. Hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita ja sanoi heille: ’Älkää ottako matkalle mukaanne mitään — ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää ottako toista paitaakaan. Ja mihin taloon majoituttekin, siellä asukaa ja sieltä taas lähtekää. Jos teitä ei jossakin paikassa oteta vastaan, lähtekää siitä kaupungista ja pudistakaa pöly jaloistanne. Tämä on oleva todiste heitä vastaan.’ Niin opetuslapset lähtivät matkaan. He kulkivat kylästä kylään julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla.” (Luuk. 9:1-6)

Seuraavassa Luukkaan luvussa Jeesus laajentaa lähetettyjen joukkoa: ”Tämän jälkeen Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä. Hän sanoi heille: ’Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen. Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua älkääkä jalkineita. Älkää matkan varrella pysähtykö tervehtimään ketään. Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle kodille.’ Jos siellä on joku, joka on rauhan arvoinen, hän saa teidän toivottamanne rauhan. Ellei ole, toivotuksenne palaa teille. Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa mitä teille tarjotaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta toiseen. Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’” (Luuk. 10:1-9)

Jeesus lähettää 72 opetuslasta, ja luvulla on symbolinen merkitys. Se on 6 x 12, ja edellä oli lähetetty jo yhdet 12. Niinpä hän lähettää 7 x 12, kaksi raamatullista täydellisyyden lukua. Jeesus lähettää koko opetuslasten joukon, koko kirkon, kaikkialle maailmaan. Jeesuksen maanpäällisellä elämällä oli rajansa. Ei hän kolmessa vuodessa ehtisi joka kylässä käydä. Mutta hän lähettää omansa joka paikkaan panemaan Pyhän Hengen voimassa käyntiin Jumalan valtakunnan tulemisen.

Evankeliumeissa Jeesus kiertää kylissä, ja joka paikassa alkaa tapahtua Jumalan valtakunnan koittamista. Sen merkkeinä ovat sairaiden paraneminen, pahan vallan väistyminen, hyvä sanoma köyhille, sorretuille uusi tulevaisuus. Missiossa on kysymys paljon muustakin kuin uskoon tulemisesta; kyse on Jumalan valtakunnan lähestymisestä sen koko rikkaudessa. Kun teologiassa puhutaan Jumalan lähetyksestä, Missio Dei, sillä tarkoitetaan sitä, että Jumala on koko ajan suuntautunut kohti luomaansa maailmaa, ja hänellä on sitä kohtaan hyvä tahto. Isä lähettää Pojan, ja Poika lähettää kirkon Pyhän Hengen voimassa. Kolmiyhteisellä Jumalalla kaikissa persoonissaan on laaja-alainen lähetys, ja siihen kirkko liittyy laaja-alaisesti ja kokonaisvaltaisesti.

Evankeliumi koskee koko ihmistä, ei vain hänen sieluansa. Siksi evankeliumin julistaminen on kokonaisvaltaista, niin hengelliseen kuin ajalliseen elämään vaikuttavaa. Se on Kristuksen seuraamista osallisuutena hänen kärsimyksiinsä ja maailman ihmisten kärsimyksen lievittämistä Kristuksen palvelemisena. Siihen sisältyy kristillisen sanoman opettamisen ja hengellisen elämän lisäksi ihmisten auttamista, heidän elinolosuhteidensa parantamista, heidän oikeuksiensa puolesta toimimista, heidän keskuudessaan niille äänen antamista, joilta sellainen on viety. Siksi mission toteuttamiseen kuuluu niin ilmastonmuutoksen vaikutusten ehkäisyä kuin alkuperäiskansojen kielten ja elinkeinojen puolustamista, tai naisten, lasten sekä eri tavoin ihmisyhteisöissä heikoille jätettyjen ja syrjittyjen aseman kohentamista. Se merkitsee yhteiskuntaan vaikuttamista ja sen ongelmiin puuttumista (advocasy, prophetic diaconia).

Jumalan missio tuottaa ihmisten yhteisössä syvälle käyvää muutosta, jota on lähetysteologiassa alettu kutsua englannista lainatulla sanalla transformaatio. Se on muutos, jossa ei vain yksi asia parane toiseksi, vaan tuloksena on läpikotainen muutos. Ihmisissä itsessään tapahtuu muutos evankeliumin voimasta Jumalan lapsiksi ja Kristuksen oppilaiksi, mikä vaikuttaa myös heidän kirkoissaan ja yhteisöissään.

Syvät muutokset eivät kuitenkaan tapahdu nopeasti vaan vaativat sukupolvien mittaista kehitystä. Siinä ajassa ehtii tapahtua myös evankeliumin vastaisia asioita. Hyvä esimerkki on 1800-luvun puolivälissä alkanut eurooppalaisten protestanttisten kirkkojen lähetysherätys, joka kytkeytyi siirtomaavaltaan. Kolonialismin vaikutukset tuntuvat edelleen taloudellisten, poliittisten ja sotilaallisten eturistiriitojen muodossa monissa Afrikan maissa. Lähetystä on kritisoitu alkuperäisten kulttuurien tuhoamisesta, ihan kuin Jeesus olisi käskenyt ”menkää kaikkeen maailmaan ja opettakaa kaikki kansat puhumaan englantia”.

Mission myönteiset kulttuuriset vaikutukset jäävätkin helposti huomiotta. Gambialaissyntyinen, Yalen yliopiston viitisen vuotta sitten kuollut missiologian professori Lamin Sanneh on monissa kirjoissaan kritisoinut valkoisten ylimielisyyttä ja itselleen omaksumaa käsitystä kristinuskosta eurooppalaisen kulttuurin ilmentymänä, jota sitten on yritetty viedä muualle maailmaan. Sanneh kuitenkin tunnustaa, että lähetykset tekivät esim. afrikkalaisille kansoille mahdolliseksi kulttuurisen itsetietoisuuden kehittymisen, nimittäin luomalla kirjakielen ja kääntämällä sille Raamatun ja levittämällä kristillistä kirjallisuutta. Näin syntyi yhtenäisiä kieliä, jotka ovat kansojen itseymmärryksen, koulutuksen, hallinnon ja kulttuurin perustana. Niiden jäsentäminä syntyi myös kansallisia itsenäisiä kirkkoja. Sannehin mukaan eurooppalaisen lähetystyön kestävin vaikutus onkin tapahtunut juuri Raamatun kääntämisen myötä.

Samalla tavalla voi nähdä myös Suomen reformaattori Mikael Agricolan työn tuottaneen niin kansallisen kuin kirkollisen identiteetin Suomessa. Osa laajaa Jumalan missiota siis meidänkin kirkkomme synty ja kehitys, samoin kuin maamme kansanvaltainen hallinto, tasa-arvoinen oikeus ja ihmisten hyvinvointi.