Maailman pelastaja?

Evankeliumi Joh. 4: 39–42

Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.” Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”

Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.

Rakkaat seurakuntalaiset! ”Maailman pelastaja.” Sepä ei olekaan aivan vähäpätöinen titteli. ”Maailman pelastaja.” Kun noin voimakkaasti sanoo jostain ihmisestä, täytyy olla varma, että häneltä voi odottaa suuria. Mutta miten sellaisen varmuuden saattaa saada? Eikö kyse ole vain ihmisestä? Ja kuitenkin noin voivat monet kokea, yksinomaan sen perusteella, että ovat itse kuulleet jonkun ihmisen puhuvan.

Esimerkiksi joku poliittinen hahmo saattaa kyetä niin vangitsemaan kuulijansa, että nämä vakuuttuvat hänestä ja alkavat kritiikittömästi uskoa häntä. Jokin hänessä vetoaa niin että kuulijat omaksuvat hänen näkemyksensä ja alkavat pitää niitä ominaan. Tai ehkä onkin päinvastoin, kuulijat tunnistavat hänessä omat salatut haaveensa sekä synkimmät ajatuksensa, jopa pimeimmät ja alhaisimmat sekä itsekeskeisimmät mietteensä, joita eivät kuitenkaan ole koskaan päästäneet pintaan. Niin kauheiksi he ne itsekin tunnistavat, mutta silti he innolla liittyvät niihin, kun joku toinen niitä julistaa.

Maailmanhistoriassa on esimerkkejä, jossa mukaansatempaavan puhujan retoriikka voi viedä kuulijoiden suuret joukot mennessään ja tehdä heidät osallisiksi vaikka kuinka valtavasta vääryydestä. Joku voi saada niin suuren suosion, että häneen aletaan kyselemättä sijoittaa ”maailman pelastajan” toiveita. Joku korotetaan maalliseksi messiaaksi suurella hypetyksellä ja häneltä aletaan odottaa ihmeitä. Pahimmassa tapauksessa hän vielä itse alkaa uskoa omaan ainutlaatuisuuteensa maailmanhistorian muuttajana ja lietsoo kannattajissaan niitä kyteviä hiiliä, jotka hehkuttavat heidän omaa vallanhaluaan.

Mutta sellaisesta tuskin oli kysymys Sykarin samarialaisessa pikkukaupungissa. Sielläkin oli kuultu kaupunkiin saapuneen Jeesuksen puhetta ja tultu vakuuttuneeksi siitä, että tässä puhuu Jumalan lähettämä mies. Mutta vakuuttuneisuuden perustana ei ollut vain vetoava retoriikka. Jotain syvempää oli perustana. Perustana oli totuus, yksinkertaisesti totuus. Totuus, mutta paljon syvemmässä merkityksessä kuin ovat sellaiset kokoelmat totuudeksi väitettyjä yksipuolisuuksia, jotka tekevät omaa etuaan valvovan ihmisen vihaiseksi: miksi minulta on tämäkin pimitetty! Ei, kyseessä on totuus ihmisestä itsestään; totuus, jota vastaan ei voi itseään puolustaa uusilla valheilla tai yksipuolisuuksilla; totuus, joka paljastaa, mutta joka myös hoitaa; totuus, joka pelastaa.

Ne teistä, jotka olivat kirkossa myös viime sunnuntaina tai vaihtoehtoisesti perjantaiaamuna, kuulitte luettavan tätä kappaletta edeltävän evankeliumikertomuksen. Siinä Jeesus saapuu Sykarin kaupunkiin ja tapaa kaivolla samarialaisen naisen. Hän pyytää naiselta vettä. Se oli odottamatonta; hurskas mies ei puhuttelisi vierasta naista, juutalainen ei keskustelisi samarialaisen kanssa, eikä varsinkaan joisi vettä tämän kanssa samasta astiasta. Jeesus ylitti monia ihmisten rakentamia muureja, joita tuona aikana pidettiin pyhinä ja ylittämättöminä. Jeesus mursi erottavat muurit ja osoitti Jumalan rakkautta, joka saa kaikenlaiset ihmiset kokemaan olevansa yhtä arvokkaita.

Mutta Jeesus puhui totuuden. Hän tiesi kaiken keskustelukumppanistaan ilman, että hänen täytyi sitä kysellä. Hän tiesi totuuden, koska hän itse on Totuus. Jeesuksen kohdatessaan ihminen tulee tuntemaan totuuden niin Jumalasta kuin itsestään. Hän näkee itsensä uudessa valossa ja joutuu tunnustamaan oman itsekeskeisyytensä. Hän ymmärtää, ettei voi omin neuvoin kelvata pyhälle Jumalalle, joka vaatii myös ihmisiltä pyhyyttä.

Mutta Jeesuksessa tämä totuuden valo loistaa myös rakkauden paistetta. Jeesuksen kohdatessaan ihmiselle käy ilmi, että pyhä ja täydellisyyttä vaativa Jumala rakastaa kaikkia. Jumala on valmis antamaan lahjaksi kaiken sen, mitä hän itse pyhyydessään vaatii. Jumala hyväksyy luokseen erehtyneitä ja langenneita – mutta Jumala ei ota vastaan kaikkia. Hän ei ota vastaan niitä, jotka pysyttelevät itsekeskeisyydessään, jotka ovat muita kohtaan armottomia, jotka alistavat toiset valtaansa ja tekevät heistä omien himojensa välikappaleita. Miksi Jumala ei näitä ota vastaan? Siksi, koska he eivät käänny hänen puoleensa. Jumala ei heitä väkisin käännä. Hän rakkaudessaan odottaa heitä.

Keskustelu naisen kanssa johti siihen, että hänessä syntyi usko Jeesukseen sekä halu kertoa muillekin Jeesuksesta. Tässä oli nyt mies, joka julistaa totuutta mutta jonka totuus ei nujerra heikkoa ihmistä vaan nostaa hänet jaloilleen ja antaa hänelle uuden toivon! Niinpä pienen kaupungin muutkin asukkaat halusivat kuunnella Jeesusta. Hekin tulivat tuntemaan hänessä Jumalan totuuden. Hekin vakuuttuivat, että hän on todella maailman pelastaja, ei mikään huijarisaarnaaja eikä valemessias. Hän ei vedä ihmisiä peräänsä johdattaakseen heidät pettymykseen ja tuhoon, kuten tekevät liikoja lupailevat maalliset messiaat.

Urjalan seurakunnassa on toimitettu piispantarkastusta. On kuultu haasteista, joita seurakunnassa on ratkaistava. Sellaisia liittyy esimerkiksi talouden tiukkuuteen ja seurakuntatalon sekä viraston tulevaisuuteen. Muita ovat kysymykset mahdollisesta yhteistyöstä eri toimijoiden kanssa, kuten kunnan tai naapuriseurakuntien kanssa. Kysymyksiä ja odotuksia riittää. On toiveita viisaasta johtajuudesta ja hyvin harkitusta ja määrätietoisesta päätöksenteosta, joilla ongelmia voitaisiin ratkoa. Mutta syyllistytäänkö silloin helposti asettamaan johtajiin ja päättäjiin suorastaan messiaanisia toiveita? Kohdistuuko tällaisia odotuksia uuteen kirkkoherran ja uuteen talouspäällikköön, jotka seurakunta on äskettäin saanut?

Sinä, Timo, saat uutena kirkkoherrana ottaa vastaan paitsi haasteita, myös odotuksia ja toiveita. Monet niistä ovat ylimitoitettuja. Kirkkoherraan kohdistetaan mielikuvia, joita hän ei vastaa ja joita hän ei pysty täyttämään. Toisaalta häneen voidaan kohdistaa myös epäilyjä ja väheksyntää, aivan samoin kuin Sykarissa vierailleeseen Jeesukseen. Mutta hänen tehtävänsä on kuitenkin samankaltainen kuin tuohon kaupunkiin saapuneella Jeesuksella, vaikkei hän mikään maailman pelastaja voikaan olla eikä hänen sellaiseksi pidä yrittää ryhtyä. Hänen tehtävänsä on edelleen edustaa Jumalan totuutta ja Jumalan rakkautta.

Kirkkoherrasta harvoin on messiaaksi missään mielessä, mutta kyllä hänestä on tienviitaksi, osoittajaksi ja sen näyttäjäksi, missä oikea Messias ja maailman pelastaja on. Kirkkoherran tehtävänä on pitää huolta, että seurakunnassa eletään Kristuksen totuudesta ja Kristuksen rakkaudesta. Hänen tehtävänsä on johtaa seurakuntaansa hyvän paimenen tavoin niin, että tämän paikkakunnan asukkaat saavat kokea Jumalan hyvyyttä ja heissä voivat vahvistua usko, toivo ja rakkaus.

Sitä varten on tärkeää, että kirkkoherra itse elää siitä uskosta, jota hän muille julistaa. Kun uusi kirkkoherra nyt asetetaan virkaansa, hänelle rukoillaan Jumalan siunausta. Se tarkoittaa sitä, että Jumala itse kulkee hänen kanssaan ja toimii hengellisenä kaitsijana hänelle. Silloin myös hänen paimenen tehtävänsä on itsensä Kristuksen, Hyvän Paimenen työtä.

En tiedä, miten sopivaa on siteerata tänään uudelle kirkkoherralle niitä sanoja, jotka jo luettiin päivän Vanhan testamentin lukukappaleessa. Siinähän sanottiin: Vaikka Herra suo sinulle vain kapean leivän ja niukasti vettä, hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy (Jes. 30:20). Kapea leipä ja niukasti vettä – ehkei tämä nyt sentään ole kuva Urjalan seurakunnan taloustilanteesta? Mutta onneksi näihin sanoihin sisältyi myös lupaus: hän, sinun opastajasi, ei kätkeydy.

Jumala ei ole kaukana kenestäkään. Hän ei piiloudu niiltä, jotka häntä huutavat avuksi. Siksi me nyt käymme yhdessä asettamaan kirkkoherraa virkaansa uskossa Jumalan lupauksiin.