Saarna Sääksmäen seurakunnan piispantarkastuksessa 25.10.2015

 

Evankeliumi Matt. 5: 13-16

Jeesus sanoo:

”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.

Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

 

Suola ja valo. Kenen kodista löytyy tällaisia asioita? Kenellä on keittiössä suolaa ja valoa?

Eivät nämä ole vallan vieraita vaan tuiki tavallisia hyödykkeitä. Niitä ilman tuskin tulisi toimeen. Elämä olisi kohtalaisen ankeaa tai ainakin mautonta ja pimeää. Näin jokapäiväisiin hyödykkeisiin Jeesus kuitenkin vertaa opetuslapsiaan eli kirkkoa, tai suoremmin sanoen Sääksmäen seurakuntaa.

Valkeakosken kaupungin nimessäkin esiintyy valo. Valkeahan tarkoittaa paitsi tulta, mutta myös sitä valoa, joka tulesta loistaa. Tuli valaisee ja lämmittää. Tätä kaupunkia ovat tehtaat valaisseet ja lämmittäneet, niin kuin kaikilla paikkakunnilla Suomessa, joiden nimessä esiintyy sana koski. Nyttemmin on koko maassa elinkeinorakenne muuttunut siten, että savupiipputeollisuuden aika on jäämässä taakse. Täällä Valkeakoskella on viime vuosikymmeninä koettu murros tehtaiden alasajoina, koneiden sammuttamisina ja työväen irtisanomisina. Viimeisin tieto ruotsalaisen yrityksen suunnitelmasta siirtää yksi kone pois Tervasaaresta saapui aivan äskettäin.

Samaan aikaan täällä on paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä tuottamassa elämän edellytyksiä ja antamassa työtä. Tässä kaupungissa on aina ollut vireä eteenpäin menemisen henki. Teollisuuden rakennemuutos koettelee, mutta samaan aikaan syntyy uutta. Vaikeuksia on ollut ja niitä aina elämässä tulee, mutta niidenkin keskellä pyritään eteenpäin. Kaupungin väkiluku kasvaa, ja tulevaisuuteen katsotaan luottavaisin mielin. Täällä siis on valkea pesässä, ja valoakin siitä loistaa. Kodeissakin voidaan siksi nauttia ruokaa, joka on maustettu ainakin suolalla ja monella muulla.

Raamatun maailmassa suola ja valo olivat ehkä vielä välttämättömämpiä kuin meidän maailmassamme. Vain suolalla saattoi säilöä ruokaa, ja suolan uskottiin myös puhdistavan. Valonlähteetkin olivat niukat. Huonetta saattoi valaista vain pienellä öljylampun liekillä. Jos suola menettää suolaisuutensa, se on yhtä hyödytöntä kuin valon kätkeminen umpinaisen astian alle. Silloinhan kumpikin lakkaa tekemästä sitä, mitä varten ne ovat olemassa; lamppu lakkaa valaisemasta ja mauttomalla suolalla ei voi parantaa ruokaa.

Jeesuksen aikana suola todellakin saattoi menettää suolaisuutensa; suolaa saatiin kokoamalla sitä kiteytyneenä Kuolleen meren rannoilta. Se oli kuitenkin sikäli heikkolaatuista, että sen mukana oli muita ainesosia, kipsiä ja magnesiumia. Huonosti puhdistettu suola liukeni näihin muihin ja alkoi maistua niiltä. Kelvoton suola kelpasi vain pois heitettäväksi.

Voiko niin käydä myös seurakunnalle? Siitähän Jeesus varoittaa eikä niinkään arkipäiväisten asioiden hukkaamisesta. Hän ei puhu vain suolan suolattomuudesta tai vain valon joutumisesta tukahduttavan kannen alle. Hän ei puhu siitä, millaisia elinkeinoja tai millaisia elintarvikkeita tulee olla tarjolla Valkeakoskella, eikä hän puhu edes siitä, millaista taloudenpitoa tulisi olla Sääksmäen seurakunnalla, jotta nämä inhimilliset yhteisöt olisivat hyvinvoivia. Jeesus puhuu siitä, mikä on Sääksmäen seurakunnan tehtävä tässä kaupungissa. Se on suolan ja valon tehtävä.

Kun Jeesus sanoo, että te olette maan suola tai maailman valo, hän ei aseta ehtoja. Hän ei sano, että ”te olette suola tai valo, jos teette näin, tai te olette, jos puhuttu noin”. Ei myöskään ”te olette, jos muistatte olla sitä tai tätä mieltä ja toimia, kuten kulloinkin tuntuu tarpeellisimmalta ja viisaimmalta”. Ei, vaan hän yksinkertaisesti sanoo seurakunnan olevan suola ja valo joka tapauksessa.

Jeesus tarkoittaa, että kirkolla on aina tehtävä maailmassa. Sillä on tehtävänä antaa maku ja estää pilaantumasta. Sillä on tehtävänä loistaa valoa. Suola ja valo merkitsevät Jumalan antamia elämän hengellisiä edellytyksiä, Jumalan sanan voimaa muuttaa ja parantaa ihminen ja hänen elämänsä toiseksi, Jumalan sanan valoa poistaa itsekeskeisyyden, pahuuden ja synnin pimeys. Suola voi säväyttää terävästi maullaan, kun sitä saa suuhunsa, ja valo voi paljastaa sen, mitä pimeys kätkee. Mutta samalla suola voi antaa elämään kokonaan uuden ulottuvuuden vaikuttaessaan sisältäpäin uutena makuna, ja valo muuttaa elämän suunnan voittaessaan pimeyden, epäilyksen ja pelon.

Voiko Sääksmäen seurakunta sitten lakata olemasta suola tai valo? Ei voi lakata, koska se on niitä ihan omalta olemukseltaan, Jeesuksen sanojen tähden. Mutta suola voi menettää suolansa ja lamppu lakata valaisemasta. Seurakunta voi lakata vaikuttamasta sitä, mitä sen oma olemus merkitsee. Seurakunta voi alkaa keskittyä itseensä ja maistella omaa makuansa ja se voi jäädä kyhjöttämään omaan pimeyteensä uskaltamatta liikahtaa peläten kompastuvansa. Mutta silloin se ei toteuta sille annettua tehtävää.

Maan suola merkitsee ihan eri asiaa kuin maantiesuola. Tätä suolaa ei ole tarkoitus kylvää maahan, vaan tämän suolan on tarkoitus maustaa ja vaikuttaa maailmassa. Siinä missä suola on välttämätön ruoalle, ovat Jeesuksen omatkin välttämättömät maailmalle. Maailma ei sitä kuitenkaan aina itse huomaa. Se kysyy: mitä hyötyä on uskosta, mitä hyötyä on kirkosta? Miksi pysyä seurakunnan jäsenenä ja maksaa kirkollisveroa? Tuottaako se jotain hyvää tälle paikkakunnalle, auttaako se jotenkin ihmisiä heidän elämässään? Tiedämme, että kirkko tekee monenlaista hyvää diakonian ja kasvatuksen alalla sekä kansainvälisessä avustustyössä. Mutta tarvitaanko näihin tehtäviin juuri kirkkoa, eikö kaiken tuon voisi hoitaa mikä tahansa järjestö tai valtio ilmankin uskoa Jumalaan?

Kirkko palvelee maailmaa juuri olemalla suola ja valo. Kirkon tehtävänä on nimenomaan Kristuksen nimissä vaikuttaa maailmassa. Se julistaa evankeliumia, sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Se kertoo Jumalan suurista ja pelastavista teoista, joilla pahan valta on murrettu. Se todistaa kuoleman voittamisesta ja uudesta toivosta. Evankeliumi ei ole vain puhetta Jumalasta samalla tavalla kuin puhutaan joistain ihmisistä jotka ovat jossain muualla ulkopuolisina ja poissa, vaan evankeliumi on Jumalan puhetta ihmiselle. Se on Jumalan armoa ja rakkautta koko ihmiskuntaa kohtaan. Jumala itse toimii siinä sanassa, jota julistetaan.

Jokainen Jumalan sana on myös teko. Tämän Jeesus osoitti itse omassa elämässään. Kun seurakunta palvelee maailmaa evankeliumilla, se tekee myös evankeliumin mukaisia tekoja. Näin sen suola ja valo ovat sekä sanoja että tekoja. Juuri siten kirkko on ainutlaatuinen toimija maailmassa. Mikään muu ihmisten yhteisö kuin Kristuksen kirkko ei jaa Jumalan armoa Kristuksessa. Sanomaan Kristuksesta kätkeytyy maailmaa muuttava voima, sillä se voi muuttaa yksityisiä ihmisiä ja tehdä heistä yhteisön, Jumalan palvelijoiden ja lähimmäisensä hyväksi elävien yhteisön. Koska evankeliumi antaa toivon, kirkko on maailmalle korvaamaton. Toisin sanoen, Sääksmäen seurakunta on Valkeakoskelle välttämätön.

Kirkko ei voi olla jotain muuta kuin Kristuksen kirkko – se ei voi etsiä identiteettiään muusta, esimerkiksi olemalla kansankirkko, valtionkirkko, kulttuurikirkko. Sen on oltava Jeesuksen Kristuksen kirkko ja siten palveltava maailmaa. Kirkko ei voi olla vain jokin uskonnollinen nurkkaus maailmassa, yhtä vähän kuin se voisi olla vaikuttamatta maailmaan. Tämän on Sääksmäen seurakunta hyvin oivaltanut, sillä piispantarkastuksen yhteydessä on monen kertaan noussut esille sen oma halu suuntautua enemmän ulos kuin sisäänpäin. Seurakunta ryhtyy nyt asettamaan tulevan toiminnan painopisteitä pyrkimällä paremmin vuorovaikutukseen sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät tule seurakunnan tilaisuuksiin.

Seurakunnalla on neljä kirkkoa, joista yksi kohoaa monumentaalisena rakennuksena kaupungin keskustassa, mutta on korjauksen tarpeessa. Sen tulevaisuudesta keskustellaan. Monet kuitenkin tunnistavat sen oman kaupunkinsa kirkoksi, vaikka eivät sen ovea avaisi. Parhaimmillaan se voi olla kuin majakka, joka Jumalan rakkauden loisteella kutsuu luokseen. Valo vetää puoleensa.

Kun Jeesus puhuu seurakunnasta vuorelle rakennettuna ja kauas näkyvänä kaupunkina, hänen sanojensa taustalla kaikuu Vanhan testamentin profeetta Jesajan ennustus Jerusalemin temppelistä, joka vetää maailman ihmiset luokseen: Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe. (Jes. 2:2-3)

Mutta tänään evankeliumista luetussa Jeesuksen puheessa ei puoleensa vetävänä valonlähteenä ole enää Jerusalem vaan Kristuksen omien joukko. Sellainen voi kirkko olla, kun se säteilee Jumalan valoa. Silloin se menee ulos ihmisten luo, mutta samalla se vetää myös luokseen, sinne, missä saa kokea Jumalan armoa ja rakkautta, vapautta ja välittämistä, hyväksyntää ja huolenpitoa.

Tänään vietämme kirkkovuodessa uskonpuhdistuksen muistopäivää. Parin vuoden kuluttua tämä päivä saa enemmän maailmanlaajuista huomiota, kun vietetään Lutherin teesien naulaamisen 500-vuotista muistoa. Se huipentuu kirkoissa juuri tähän aikaan, lokakuun lopussa. Silloin eri puolilla maailmaa kiitämme Jumalaa hänen armostaan ja uskollisuudestaan. Luterilaisina kirkkoina meille on ollut tärkeää vaalia erityisesti julistusta vapaata Jumalan armosta, lahjaksi saatavasta pelastuksesta Kristuksessa. Luterilaisen Maailmanliiton teema tuolle juhlavuodelle kuuluu suomeksi: Jumalan armon vapauttama, ja se jakaantuu kolmeen alateemaan: Pelastus – ei kauppatavaraa; Ihmiset – ei kauppatavaraa; Luomakunta – ei kauppatavaraa.

Näitä aiheita voi myös Sääksmäen seurakunta pitää johtotähtenään, kun se tekee suunnitelmia tuleville vuosille. Jumalan armo vapauttaa. Siihen luottaen nousemme nyt ylös ja yhdymme uskontunnustukseen.