Katso: ihminen

Hyvät ystävät ja työtoverit. Että kukaan ei jäisi yksin, olisi varmaankin parasta minun tervehtiä jokaista vuorollaan. Sehän olisi peräti mahdollista, sillä näkeehän näissä webinaareissa aina jokaisen kasvoista kasvoihin, mikäli kamera on auki. Mutta kyllä näissä muuten on yleensä sellainen tuntu, että puhutaan koneelle eikä aivan rakenneta yhteyttä ihmisten välillä. Jokainen on kuitenkin lopulta yksin oman laitteensa kanssa. Kun ohjelmasta poistuu, muuttuuko mikään, kun ääni ja kuva katoavat? Ehkäpä useimmat jatkavat saman laitteen ääressä istumista ja tuijottamista yhtä yksinään kuin kokouksen aikana.

Olin eilen avaamassa valokuvanäyttelyä, jonka teemana oli nettikiusaaminen. Digitaaliteknologia on mahdollistanut aivan uudenlaista toisen ihmisen kiusaamista ennestään monille liiankin tutun koulu- tai työpaikkakiusaamisen lisäksi. Netissä voi mollata ja nollata, siellä voi ihmistä haukkua ja hänelle voi huudella mitä tahtoo, hänestä voi levittää millaista mustamaalausta tahansa. Hänen ulkonäköönsä, pukeutumiseensa, puhetapaansa, perhesuhteisiinsa ja aivan mihin tahansa voidaan puuttua. Hänet voidaan maalittaa kohteeksi ja alistaa laajalle hyökkäykselle. Rikoksen raja on helppo ylittää, kun vihjailusta siirrytään uhkailuun. Ihmisen elämä ja ura voidaan tuhota pitkäksi aikaa, ja ainakin hänet haavoitetaan lähtemättömillä traumoilla.

Tuo näyttely liittyi laajempaan teemaan ”Katso ihminen”. Siitä on kysymys myös tämän päivän aiheessamme. Kun katsot toista, näetkö ihmisen? Näetkö sellaisen olennon, joka jakaa sinun kanssasi samaa elämää, on yhtä lailla ihminen kuin sinä? Jolla ovat samanlaiset tunteet ja tarpeet kuin sinulla, joka sinun tapaasi ei toivo tulevansa hylätyksi eikä hyväksikäytetyksi? Joka kaipaa hyväksyntää, mukaan ottamista, arvonsa tunnustamista, kauniita sanoja ja kiittävää palautetta? Joka pelkää tulevansa sivuutetuksi, syrjään sysätyksi ja unohdetuksi? Jonka huolen aiheena on, ohittavatko toiset hänet joka asiassa ja putoaako hän kaiken ulkopuolelle?

Toiset ihmiset eivät ole persoonatonta massaa sen enempää kuin kukaan meistä itse on. Heillä on jokaisella oma, yhtä arvokas, merkityksellinen ja yksityiskohdista rikas elämä kuin meillä, vaikka se ehkä kulkee eri teitä kuin omamme. Silti siihen kuuluvat samat perustekijät, ihmissuhteet, tulevaisuuden toiveet, menneisyyden muistot, ilot ja surut, onnistumisen ja epäonnistumisen kokemukset. Kun näet ihmisen, katso häntä ihmisenä, itsesi kaltaisena.

Omaa käyttäytymistä ihmisiä kohdatessa voi miettiä monella tapaa. Sitä voi myös arvioida suomen kielellä monella tapaa. Miten lähellä ovatkaan sanat ”tulla vastaan” ja ”käydä vastaan”. Kirjaimellisesti ottaen nämä tarkoittavat lähes samaa. Liikutaanhan niissä kummassakin toista kohti, ja mennäänhän niissä kummassakin kohtaamaan toinen ihminen. Mutta eikö niihin kätkeydy hienoinen asenne-ero, joka tulee ilmi siinä, miten tuon toisen ihmisen kohtaa?

Vastaan tuleminen tarkoittaa yleensä sitä, että toinen kohdataan myönteisellä asenteella. Häneen suhtaudutaan niin kuin arvokkaaseen suhtaudutaan. Häntä ei lähdetä nujertamaan, hänen puheitaan ei pyritä kumoamaan, häntä ei tulla kohtaamaan siinä tarkoituksessa, että hänet voisi alistaa. Päinvastoin hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on, niine ominaisuuksineen, ulkonäköineen, tapoineen ja näkemyksineen jotka tekevät hänestä oman persoonansa. Kun tullaan vastaan, silloin ei yritetä muuttaa toista samanlaiseksi kuin on itse, vaan otetaan sellaisia askeleita, joissa itse muututaan. Tingitään jostain omasta ja pyritään sovittamaan omat tarpeet, tavat ja näkemykset toisen kanssa niin, että jokin yhteinen asia tulee mahdolliseksi. Yhteinen asia voi olla jokin lyhyt, ohimenevä hanke, jokin pikkuinen sopimus kohtaamispaikasta ja kellonajasta, tai pitkäaikainen, vaikkapa työn jakamiseen liittyvä, tai jopa elämänmittaiseksi liitoksi tarkoitettu.

Toisin on, kun jotakuta ei tulla vastaan vaan häntä käydään vastaan. Silloin on jotenkin asenne valmiiksi puolustautuva tai jopa hyökkäävä. Sanalliset aseet ovat jo tanassa, niitä on hiottu etukäteen mielessä. Kieltä on valmiiksi terävöitetty, että voisi oikein viiltävällä tavalla sivaltaa ja tuntea suloista ylemmyydentunnetta: osasinpas! saipas ansionsa mukaan! miettiköön nyt tätä. Kun jotakuta käydään vastaan, silloin toinen nähdään minun elämäni vastoinkäymisenä, kuin kilpakumppanina, joka tulee voittaa, tai vihollisena, joka tulee lyödä. Ovathan kaikki ne, jotka eivät ole riittävästi minun kaltaisiani tyyliltään, tavoiltaan, kieleltään, ihonväriltään, persoonallisuuden piirteiltään, arvoiltaan ja asenteiltaan, jollain tavoin uhka minulle ja minun kaltaisilleni. Sen kanssa, joka on uhka, ei pidä antautua muunlaiseen kanssakäymiseen kuin taistelemiseen, muutenhan joutuisin näyttämään oman heikkouteni ja myöntämään, että minussa on jotain muuttamisen varaa.

Katso ihminen. Kun ihmistä katsotaan, silloin ei nähdä häntä uhkana vaan sellaisena toisena, joka voi tuoda jotain parempaa. Mutta se parempi voi olla sitä, että hän muuttaa minua paremmaksi. Sitä tarkoitusta varten minun pitää ensin nähdä hänet ihmisenä, itseni kaltaisena. Ihminen on tarkoitettu yhteyteen toisten kanssa. Ihminen voi kasvaa ihmiseksi vain sosiaalisissa suhteissa, mikäli ihmisyyden yhtenä keskeisenä eläimistä erottavana tekijänä pidetään vaikkapa kykyä käsitteelliseen ajatteluun, kielen ymmärtämiseen tai sanojen tuottamiseen. Miten paljon enemmän ihmisyyteen kuuluukaan myös kyky myötätuntoon, armollisuuteen, vieraanvaraisuuteen, toisen kunnioittamiseen ja jopa hänen rakastamiseensa.

”Katso: ihminen” on tunnetusti raamatunlause. Se on yksi lyhimpiä Raamatusta irrotettuja lentäviä lauseita, jonka tapaa monessa yhteydessä. Kun se on Raamatussa, onko se jossain tiukassa mielessä Jumalan sanaa? Lausuuko sen joku profeetta, tuleeko se vastaan Jumalan puheena, onko peräti Herran Jeesuksen opetus? Voi yllättää, kun muistaa, että sen lausuu roomalainen virkamies, Raamatun kansaan nähden pakana, jonka tehtäväksi tuli tuomita viaton Jeesus kuolemaan. Näillä sanoilla Pontius Pilatus yritti osoittaa myötätuntoa ruoskittamalleen Jeesukselle, mutta oli kuitenkin ympäristön painostukseen nähden heikko ja päätyi ristiinnaulitsemaan hänet poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta. Pilatus lausui syvän totuuden, suorastaan jumalallisen viisauden noudattamatta sitä loppuun asti itse: katso, ihminen. Katso toista ja näe hänet. Pysähdy, ennen kuin päädyt ruoskimaan tai ristiinnaulitsemaan ketään.