Isäntä ryhtyy palvelijaksi

Evankeliumi Luuk. 12: 35-40

Jeesus sanoo:
”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!
Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”

Jos tietäisit, milloin hän yöllä tulee, olisit häntä vastassa. Mutta koska et tiedä, panet maata ja nukahdat. Ne, joiden kotona asuu tai on asunut nuorisoa, tietävät, mistä puhun. Äiti tai isä valvoo ja odottaa myöhään ulkona viipyvää tyttöä tai poikaa kotiin. Ensin on lähetelty puhelimeen viestejä: missä olet? koska tulet? Tai on yritetty soittaa, mutta ilman vastausta. Ehkä hän ei melun vuoksi kuule puhelimensa soivan, tai ehkä hänestä on noloa vastata äidin soittoon kaveriseurassa? Mutta kotiin ei sitä nuorta vain kuulu. Kun sitten menet nukkumaan, säpsähdät pikkutunneilla hereille kaivatun henkilön saapumiseen. Mitä teet? Joku voi nousta sättimään, toinen puolestaan katsomaan, missä kunnossa tultiin, kolmas ryhtyy tarjoamaan syötävää. Mutta luonnollista on myös oven kolauksen jälkeen kääntää kylkeä ja jatkaa levollisemmin unia.

Jeesuksen vertauksessa voi kotiin palaavan isännän sijasta taloon tulla myös varas. Ei olisi hauska herätä ääneen, jonka saa aikaan murtomies. Moni tuskin uskaltaisi nousta vuoteesta ja mennä katsomaan, kuka kolistelee; tulijahan saattaa olla väkivaltainen tai peräti hengenvaarallisesti aseistettu. Ei tuntuisi mukavalta nousta ja mennä unenpöpperössä kohtaamaan taloon tunkeutujaa. Paljon helpommalta tuntuisi pitää talossa valoja päällä ja istua itse huoneessa näkyvällä paikalla, niin rosvo ei uskaltaisi tulla sisään lainkaan. Jos tietäisit, milloin hän tulee, sinä olisit valmiina. Olisit valmiina torjumaan tämän tulijan, et ottamaan häntä avosylin vastaan niin kuin siinä tapauksessa, jos odotat lastasi kotiin ulkona kuljeskelemasta.

Jeesuksen kehotus pitää vaatteet vyötettyinä ja lamppu palavana herättää hieman aamutakkimaisia mielikuvia. Hämärässä istutaan väljässä vaatteessa, jota vyö pitää jotenkuten yllä. Jollei nyt ihan öljylamppu ole kädessä, niin ainakin nurkassa vain jokin pieni valaisin auttaa pitämään silmiä auki. Kun kerran puhutaan valvomisesta, puhutaan myös yöstä. Silloinhan valvominen tapahtuu, ja pitää olla valmiina yllätyksiin, jos joku odotettu tai odottamaton ilmestyy ovelle.

Mutta Jeesuksen puhe valvomisesta tarkoittaa muuta kuin uneen nukahtamisen välttämistä. Hän tarkoittaa hengellistä valvomista, Jumalan kanssa rukousyhteydessä pysymistä. Lampun palaminen tarkoittaa uskossa pysymistä ja Jumalan valtakunnan odottamista. Mutta Jumalan valtakunta on yllätyksellinen: se on jotain toista kuin maalliset valtakunnat. Se ei perustu vallankäyttöön eikä voimannäyttöön, vaan se perustuu Jumalan kaiken muuttavaan rakkauteen ja armollisuuteen. Valvominen vaate vyötettynä ja lamppu palavana merkitsee Jumalan valtakuntaan valmistautumista. Sen koittamista Jeesus kehotti omiaan rukoilemaan: Tulkoon sinun valtakuntasi. Näin kristityt kaikkialla maailmassa tänäänkin rukoilevat.

Luther selittää tätä rukousta katekismuksessaan sanoen, että Jumalan valtakunta tulee kyllä ilmankin rukoustamme, mutta tässä rukouksessa me pyydämme, että se tulisi meidänkin luoksemme. Siis, että Jumalan valtakunta alkaisi toteutua minussa. Rukouksella ei pyydetä Jumalaa tekemään jotain minun tahtoni mukaista, vaan että minun tahtoni ja minun elämäni taipuisivat Jumalan valtakunnan arvojen mukaiseksi. Tapahtukoon sinun tahtosi, opetti Jeesus myös rukoilemaan.

Adventin aikana odotetaan joulua. Näiden viikkojen jumalanpalvelusten Raamatun lukukappaleet puhuvat siitä, että Herra on tulossa. Pian hän on jo luonamme pienenä lapsena. Mutta myös viimeisinä viikkoina ennen ensimmäistä adventtia, kirkkovuoden päättyessä, oltiin odottavalla mielellä. Silloin luettiin kappaleita, joissa puhutaan lähestyvästä ajan päättymisestä, Herran paluusta ja viimeisestä tuomiosta. Valvominen ja valmistautuminen Herran yllättävään tulemiseen nousivat myös niissä esiin.

Tänään kuultu katkelma palauttaa mieleen kaksi tänä syksynä luettua vertausta Matteuksen evankeliumista. Ensinnäkin kuninkaan pojan häät, joihin kutsuttujen joukosta löytyi yksi jostain syystä ilman häävaatetta, sekä kymmenen morsiustyttöä, joiden tuli odottaa ylkää lamppu palavana (Matt. 22:1-14; 25:1-13). Edellisessä ei yksi vieras ollut ajoissa pukeutunut juhla-asuun vaan oli kenties jatkanut arkisia tehtäviään ja rientänyt sitten pellolta suoraan työvaatteissaan häihin. Jälkimmäisessä toiset sulhasta odottaneet olivat varanneet lamppuihinsa myös öljyä, kun taas toiset eivät. Molemmat varusteet esiintyvät tässäkin evankeliumissa, sekä vaate valmiiksi yllä että lamppu palavana. Mutta nyt ei mennä hääjuhlaan vaan istutaan kotona odottamassa, että isäntä saapuu hääjuhlasta. Häntä odottavalla palvelijalla on puku vyötettynä ja valonlähde valmiina, kun isäntä tulee kotiin.

Jumalan valtakuntaan valmistautuminen merkitsee muutosta ihmisissä. Lähestyvä valtakunta muuttaa Jumalan palvelijoita. He jättävät kaiken muun ja keskittyvät siihen, mitä on kohta koittamassa. He asettavat elämänsä asiat uuteen järjestykseen, Jumalan valtakunnan järjestykseen. Heille tuleekin tärkeimmäksi antaa oma elämänsä Jumalan valtakunnan palvelemiseen. He näkevät, ettei tärkeintä olekaan se, mitä itse ehtii elämänsä aikana saavuttaa, vaan että Jumalan tahto saisi toteutua omassa elämässä ja lähimmissä ihmissuhteissa. Jumalan valtakunta muuttaa ihmisiä vähä vähältä jo ennen kuin se täysin koittaa.

Se merkitsee muutosta myös siinä, millä tavoin ihminen olettaa Jumalan toimivan. Jumalan palveleminen paljastuukin pohjimmiltaan Jumalan omaksi palvelukseksi ihmiselle. Jumala ei jääkään etäiseksi maailmankaikkeuden Kuninkaaksi ja Herraksi, jota on valtaistuimellaan kumarrettava ja kunnioitettava, vaan hän tuleekin itse ihmisen palvelijaksi. Jeesuksen vertauksessa palvelija odottaa yösydännä isäntänsä paluuta, mutta isäntä saapuessaan kääntääkin roolit toisin päin. Hän ei odotakaan palvelijan tarjoilevan hänelle lämpimän illallisen, vaan hän vyöttää vaatteensa ja ryhtyy itse tätä palvelemaan.

Jumalan valtakunnassa ihmisten arvoasetelmat kääntyvät: kun palvelija on uskollisesti ja kärsivällisesti odottanut isäntää myöhään yöllä kotiin, isännästä tuleekin palvelija. Häntä odottanut saa nyt levätä, kun isäntä ryhtyykin tarjoamaan ruokaa ja kestitsemään palvelijaansa. Eikö olekin erikoinen käänne! Hyvä isäntä palkitsee ne, jotka häntä odottavat. Mutta hän tekee sen yllättävällä tavalla: ottamalla itse palvelijan roolin.

Joulua odottaessamme me odotamme Kuningasta ja Herraa, joka tulee pieneksi ja köyhäksi, syntyy lapseksi ja laitetaan eläinten kaukaloon nukkumaan. Hän, jolle kuuluisi kaikki kunnia ja ylevyys, valitseekin syntyä sinne, missä on köyhien paikka: eläinten suojassa. Siinä toteutuu Jumalan valtakunta, joka kääntää ihmisten arvot: pienin onkin suurin, vähäisin onkin väkevin, köyhin onkin rikkain, kun Jumala on meidän luonamme.

Rakkaat seurakuntalaiset. Tässä messussa jätän jäähyväisiä Salpausselän seurakunnalle. Ensi vuoden alusta Lahden seutu on Mikkelin hiippakuntaa. Se ei muuta seurakunnan toimintaa. Sillä on edelleen sama tehtävä Jumalan valtakunnan palveluksessa kuin ennenkin. Edelleen se todistaa Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta tämän seudun ihmisille. Jumalan uskollisuus kannattelee sitä edelleen, ja Hän, itse Herra Kristus, vyöttäytyy ja palvelee seurakuntaansa tarjoillen yhä hengellistä ravintoa sanassa ja ehtoollisen sakramentissa. Hänen lupauksiinsa luottaen nousemme ja yhdymme uskontunnustukseen.