Henki, historia ja hetki

Kiitän taiteilijoita Timo Vuorikoski ja Helena Vaari heidän luomisvoimaisista töistään sekä hiippakunnan tuomiokapitulia siitä, että se on nämä arvokkaat teokset hankkinut merkkipäiväni johdosta. Ne tulevat kumpikin hiippakunnan käyttöön, muotokuva osaksi piispojen historiallista sarjaa ja kaapu hiippoineen piispojen käyttöön tulevina vuosina. Molemmissa seikoissa olen itsekin liittynyt edeltäjieni pitkään jatkumoon, niin muotokuvien sarjassa kuin käyttämällä edeltäjilleni laadittuja jumalanpalvelusasuja.

Olen kiitollinen siitä, että saan liittyä hiippakunnan piispojen ketjuun, josta historiallinen kuvakavalkadi todistaa. Täällä piispantalossa on nyt yhteensä 22 muotokuvaa; hiippakunnan 14 ensimmäisestä piispasta Viipurin ajalta ei ole säilynyt maalauksia. Mutta kuvia katsoessa huomaa, miten sama rintaristi siirtyy piispalta seuraavalle. Yhtä vähän kuin se risti, myöskään virka ei ole kenenkään ikioma vaan koko kirkolle yhteinen. Piispan virka palvelee hiippakuntaa ja sitä myöten koko kirkkoa sen jatkuvuudessa ja ykseydessä.

Uudessa muotokuvassa näkyykin piispan tehtävä. Timo Vuorikoski on kauniisti kuvannut Kristuksen kirkolleen antaman tehtävän siirtymisen eteenpäin, evankeliumin julistamisen sekä kasteen ja ehtoollisen sakramenttien toimittamisen historiallisessa jatkumossa. Uuden testamentin kreikan kielessä on kaksi eri aikaa tarkoittavaa sanaa, khronos ja kairos. Tässä kuvassa kellolla mitattava aika eli khronos, tunnit, päivät ja vuodet, vaihtuu kairokseksi, täyttyväksi ajaksi, otolliseksi ajaksi, Jumalan valitsemaksi nyt-hetkeksi. Se tapahtuu, kun julistetaan Kristuksen ristin sanomaa, kastetaan ja vietetään ehtoollista. Niistä versoaa uusi elämä, uusi aika, uusi tulevaisuus. Se siirtyy aikain takaa Pyhältä maalta tälle maalle ja sen ihmisten elämään. Pyhässä ehtoollisessa yhdistymme Kristukseen ja tulemme hänen ruumiinsa jäseniksi; siksi tuo keskiaikainen, alkuaan Saksasta katolisesta kirkosta sotasaaliina Pälkäneelle tuotu kalkki kutsuu nyt kristittyjä yhteyteen, ei erilleen.

Piispanvirassa toteutuu myös se, mistä Jeesus sanoi järven rannalla Pietarille: toinen vyöttää sinut ja vie minne tahtoo. Helena Vaarin laatima uusi piispankaapu muistuttaa siitä, ettei kukaan ota itse virkaa itsellensä, vaan hänen puetaan siihen. Uuden kaavun, hiipan ja stolan väri muistuttaa Tampereen Tuomiokirkon punaisista ruusuista, mutta se on myös Pyhän Hengen ja todistamisen väri. Se on myös hiippakunnan vaakunassa valkoisen kyyhkysen taustalla oleva väri. Tällä vaatteella liitytään kirkon ja sen viran pitkään historiaan, mutta se tehdään siinä voimassa, jonka vain Pyhä Henki voi antaa. Kaavussa toistuu myös ristikuvio muistuttamassa siitä, että Jumala on läsnä katoavaisessa maailmassa. Elämässä on muitakin kuin juhlahetkiä, on myös kärsimystä, mutta Kristuksen ristissä ne muuttuvat uuden toivon hetkiksi.

Kiitän näistä lahjoista ja uskon niiden omalla tavallaan paitsi ilahduttavan minua myös tukevan tuleviakin piispoja heidän virassaan.