Elävien ainesten kirkko

Kokoontunut seurakunta. Kun tullaan kirkkoon, ollaan enemmän kuin varuskunta; ollaan seurakunta. Tämä Satakunnan Lennoston metsäkirkko kutsuu hiljentymään Jumalan edessä keskellä luontoa. Paikka on täynnä elämää. Se kuhisee erilaista elämää ilmasta maahan ja maan alle. Jos olisi kevät, me kuulisimme linnunlaulun ja näkisimme monia pesänrakentajia. Nyt vielä näemme tämän paikan olevan kesästä vehreä, mutta lehdet ovat jo saaneet keltaista väriä. Syksyn tuleminen hiljentää luonnon, mutta ei lopeta elämää. Se jatkuu suojassa, maan ja puiden koloissa, lehtien alla ja ennen pitkää myös lumen alla. Metsäkirkko on elävä vuoden ympäri, sen seinät humisevat tuulessa, sen katto on välillä sininen, välillä harmaa ja välillä taas musta, mutta tähtien valaisema. Koko metsäkirkko puhuu Jumalasta, elämän antajasta ja elämän ylläpitäjästä.

Jokaisella kirkolla on rakentajansa. Tämän metsäkirkon ovat saaneet aikaan talkoolaiset majuri Valtosen johdolla. Pioneerikillan reserviläiset olivat avainasemassa rakennustyössä, ja nyt voimme ihailla heidän työnsä jälkeä. Te annoitte oman aikanne ja osaamisenne tämän kirkon valmistamiseksi. Metsäkirkko on nimensä veroinen, tänne tullaan metsäpolkua ja kirkko sulautuu tänne metsään. Nyt se mahdollistaa hengellisten tilaisuuksien järjestämisen niin Satakunnan Lennoston varusmiehille ja kantahenkilökuntaan kuuluville kuin reserviläisille ja maanpuolustusyhdistysten jäsenille.

Tämän kirkon rakennusaineina näkyvät olevan niin puu kuin betoni. Polkua on vahvistettu kivimurskeella. Epäilemättä on käytetty myös metallisia ruuveja tai nauloja. Työssä on tarvittu monia taitoja ja siinä on ollut monia eri vaiheita, kun monia erilaisia aineita on liitetty toisiinsa. Mutta edellytyksenä on ollut, että rakentajia on ensin yhdistänyt jokin. Eihän sellaisesta rakentamisesta mitään tulisikaan, jossa rakentajilla olisi toisistaan poikkeava käsitys siitä, mitä ollaan tavoittelemassa. Kaikkein vähiten onnistuttaisiin rakentamaan suurta katedraalia, mutta tuskin tulisi pienestä metsäkirkostakaan mitään, elleivät tekijöiden mielet, heidän taitonsa sekä käyttämänsä aineet tähtäisi johonkin yhteiseen.

Näin voidaan sanoa monesta asiasta aina talonrakentamisesta yhteiskunnan rakentamiseen. Puolustusvoimissa ymmärretään hyvin yhteishengen merkitys kotimaan rakentamisessa ja sen rauhan ja turvallisuuden takaamisessa. Kun jokainen tunnistaa yhteisen parhaan, sitoutuu siihen ja suuntaa voimansa sen palvelemiseen, tulos myös koituu kaikkien yhteiseksi hyväksi.

Tämän metsäkirkon rakentajia lienevät yhdistäneet monetkin seikat, mutta yksi on selvää: heistä voi sanoa kuten äsken luetussa apostoli Paavalin sanoissa: Te ette ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät (Ef. 2:19). Tähän kirkkoon tulijat ovat kokoontuessaan kaikki juuri niin kuin saman perheen jäsenet. Täällä Jumala tekee kaikista ihmisistä sisaria ja veljiä keskenään. Heistä muodostuu uusi kansa, ei enää toisilleen vieraiden ja muukalaisten joukko. Jo tämän kirkon rakentaminen on yhdistänyt erilaisia, ja kun täällä järjestetään jumalanpalveluksia, hartauksia tai muita tilaisuuksia, tämän alttarin eteen tulee Jumalan silmissä yhdenvertaisia ja toistensa yhteyteen kuuluvia ihmisiä.

Metsäkirkkoon tulijoilla on kutsumuksena myös jatkaa kasvua keskinäisessä yhteydessä. Nimittäin vaikka tämä kirkko on tehty puusta, betonista ja kivestä, Kristuksen kirkko hengellisessä mielessä on tehty elävistä ihmisistä. He ovat, kuten luetussa Paavalin kirjeessä lausuttiin, kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus (Ef. 2:20). Heidät Pyhä Henki liittää rakennuskivinä yhteen Jumalan asumukseksi.

Joka kerta, kun tässä kirkossa kuunnellaan Jumalan puhetta, tuli se metsän huminana, lintujen lauluna tai luettuna sanana, ollaan osa samaa perhettä ja kansaa. Ja joka kerta, kun täällä metsäkirkossa tuohon puheeseen vastataan rukouksessa, ääneen tai aivan hiljaa sydämessä, Pyhä Henki liittää yhteen ja samaan rakennukseen.