Elämän puu

Tänä vuonna minä sain joulukuusen sisään tavallista varhaisemmin. Yleensä olen sen antanut olla pihalla kylmässä ja kosteassa lähemmäs aattoa, jotta se säilyisi paremmin loppiaiseen asti. Onhan se varsinaisesti vasta joulun eikä vielä aivan adventtiajan koriste.

Mutta nyt oli hyvä nostaa se sisään, koska piispantaloon tuli vieraita. Halusin juhlistaa heidän kanssaan joulua koristelemalla kuusen yhdessä. Vieraissani oli eri uskontojen edustajia, sellaisia, joiden uskoon ei varsinaisesti joulunvietto kuulu. Onhan se kristittyjen juhla. Mutta niin vain koristelimme muslimien ja buddhalaisten ja monien muiden kanssa piispantalon joulukuusta. Meillä oli siinä nimittäin jotain yhteistä. Yhteistä oli elämän lahja. Olemme kaikki ihmisiä ja elämme samaa elämää, yhtä arvokasta. Riippumatta siitä, millaisia juhlia vuotemme varrelle sattuu.

Joulukuusi on elämän vertauskuva. Sehän on luonnosta kannettu sisään sellaiseen vuodenaikaan, jolloin mikään ei näytä elävältä. Luonto on hiljaa ja lepää. Ei se sentään kuollut ole, mutta nukkuu talviunta. Kuusen tuominen lämpimään ja sen kasteleminen saa puun levittämään elämän tuoksua, jonkun ajan kuluttua ehkä myös tuottamaan pieniä kasvuja oksankärkiin.

Raamatun ensimmäisillä lehdillä kerrotaan paratiisista, jossa kasvoi monenlaisia puita. Niiden hedelmät olivat ihmiselle ruoaksi. Kertomus paratiisista on muinainen itämainen tarina, jopa Raamattua vanhempi, ja se tunnetaan eri uskonnoissa. Monet muistavat, että kertomuksessa Adam ja Eeva söivät puusta, josta heitä oli kielletty syödä. Tämä hyvän ja pahan tiedon puu muistetaan hyvin. Mutta helposti unohtuu, että paratiisissa kasvoi myös puu, jonka sanotaan olleen elämän puu. Elämän puu – se lienee jotain enemmän kuin ne puut, joiden hedelmiä saattoi syödä ruoaksi. Ehkä erityinen elämän puu kuvaa yhteyttä Jumalaan. Elämän puusta syöminen tarkoittaa ikuisesta elämästä osalliseksi tulemista.

Elämän puu on siis alussa. Mutta se palaa kuvaan myös aivan Raamatun lopussa, jossa kerrotaan uudeksi luodusta maailmasta. Raamatun Ilmestyskirjassa ei kuitenkaan enää olla paratiisin puutarhassa vaan uudessa kaupungissa. Mutta kaupungin keskellä sanotaan jälleen kasvavan elämän puun. Sillä on vielä erityinen ominaisuus: se tuottaa kahdettoista hedelmät vuodessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveytensä (Ilm. 22:2). Ihmeellinen puu, siitä saa riittävästi ruokaa ja siitä saa terveyttä! Mutta tämä ei ole biologian eikä lääketieteen kieltä, vaan hengellistä kieltä. Ilmestyskirja puhuu näkyjen kieltä. Uskon kieltä. Luottamuksen kieltä. Uuden elämän odottamisen kieltä.

Joulukuusen koristeet viittaavat noihin ihmeellisiin hedelmiin. Ainakin pyöreät, värikkäät pallot kuvaavat niitä. Kun lasten rakastamassa joululaulussa ”Joulupuu on rakennettu” on ”namusia” ripustettu kuusen oksille, ajatuksena on nimenomaan se, että puu tuottaa hyvää hedelmää. Tumman kuusen oksilla loistavat kynttilät muistuttavat tähtitaivasta, pimeässä tuikkivaa valoa. Vaikka on yö, silti nähdään jotain. On riittävästi valoa, on pieniä namusia, on uuden elämän hedelmiä. Tampereen yliopistollisen sairaalan tunnuksena on myös tähti, ja tunnuslauseena ”Elämän tähden”.

Sairaalassa sopii kiinnittää huomiota tuon elämän puun lehtiin, jotka ovat ihmeellisellä tavalla ”kansojen terveydeksi”. Emme sentään syö havunneulasia niin kuin muumipeikot kuulemma tekevät, vaan lakaisemme ne pois lattialta sitä mukaa kuin niitä joulukuusesta varisee. Moni sentään keräilee keväisin puihin kasvavia herkkiä kuusenkerkkiä ja tekee niistä kenties hilloa. Ehkä niistä saa jotain elimistölle tärkeää. Mutta Ilmestyskirjassa puhutaan tässäkin näkyjen kieltä, uskon ja toivon kieltä. Sitä kieltä, jota kaikki kaunis joulun aikaan puhuu. Jouluna mieli kohoaa arkisesta, synkästä ja harmaasta ja nauttii sellaisesta, mikä tuo tuulahduksen toisesta maailmasta.

Sairaalassa työskennellään elämän ja terveyden hyväksi. Täällä käytetään kaikkia ihmisen viisauden ja tieteen kehittämiä välineitä, aineita ja menetelmiä. Monia sairauksia kyetään parantamaan, vaivoja lieventämään ja vaurioita korjaamaan. Täällä kirjaimellisesti nautitaan inhimillisiä elämän puun lehtiä ja hedelmiä. Mutta ihminen tarvitsee myös muuta. Hän tarvitsee luottamusta tulevaisuuteen, hän tarvitsee toivoa, jotta hänen oma elimistönsä osallistuisi parantamisen prosessiin. Hän tarvitsee uskoa siihen, että hän on turvassa kaikesta huolimatta. Hän tarvitsee hengellisellä kielellä sanottuna asettumista elämän puun juurelle, sen oksien suojiin, sen lehtien katveeseen. Hän tarvitsee kokemusta siitä, että Jumala, kaiken elämän antaja häntä hoivaa. Sitä myös joulu hänelle vakuuttaa.

Joulun aikana erityisellä tavalla tulee elämän puu ihmistä lähelle. En tarkoita nyt vain joulukuusta, vaan tarkoitan sitä, että Jumala lähestyy ihmistä kuuluttamalla hyvää sanomaa Poikansa syntymästä. Jeesus-lapsen syntymä tuo elämän ihmisen ulottuville. Pieni lapsi, käärittynä kapaloihinsa ja laskettuna nukkumaan eläinten syöttökaukaloon – siinä on ihmisen elämä, siinä on Jumala meidän keskellämme. Tuon pienen pojan tie vie myös puuhun, mutta vielä ei ole sen aika. Vielä ei ole ristin puun aika. Kuitenkin juuri Jeesuksen elämä ja kuolema tuovat elämän puun uudestaan paratiisista esiin. Ne tekevät ihmisen jälleen osalliseksi yhteydestä Jumalan kanssa. Ne antavat ihmisen jälleen syödä ehtymättömiä hedelmiä. Hänen vuokseen saamme myös nauttia puun varjosta, oksien suojasta, lehdistä, jotka ovat terveydeksi, jopa ikuiseksi elämäksi.

Toivotan sairaalan väelle hyvää ja siunattua joulujuhlaa, Herran Kristuksen läsnäoloa.